Yliopistologo LL Marja Pertovaaran sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Clinical Features and Outcome of Primary Sjögren´s Syndrome (Primaarisen Sjögrenin syndrooman kliiniset piirteet ja ennuste)

tarkastetaan 24.8.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Hakala (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Amos Pasternack.

***

Marja Pertovaara on syntynyt 14.2.1959 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Tampereen lyseon lukiossa 1977. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1983, sisätautien erikoislääkäriksi vuonna 1992 ja reumatautien erikoislääkäriksi vuonna 1994. Vuodesta 1992 lähtien hän on työskennellyt va. erikoislääkärinä TAYS sisätautien klinikassa.

Pertovaaran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 828, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5143-0 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 120, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5144-9 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Marja Pertovaara, (03) 247 3219 (työ), 050 530 3851 (koti), marja.pertovaara@tays.fi

TIIVISTELMÄ

Sjögrenin syndrooman tunnusomaiset oireet ovat silmien ja suun limakalvojen kuivumisoireet. Tauti voi esiintyä itsenäisenä (primaarinen Sjögrenin syndrooma) tai liittyneenä muihin autoimmuunisairauksiin, tavallisimmin nivelreumaan (sekundaarinen Sjögrenin syndrooma). Sjögrenin syndrooma on monimuotoinen sairaus, joka voi aiheuttaa yleistä väsymystä ja oireita useista eri elimistä, kuten nivelistä, munuaisista, keuhkoista, imusolmukkeista tai hermostosta. Väitöskirjatyössä selvitettiin limakalvojen kuivumisoireista kärsivien ja primaarista Sjögrenin syndroomaa sairastavien pitkäaikaisennustetta. Lisäksi tutkittiin munuaislöydösten esiintyvyyttä ja riskitekijöitä primaarisessa Sjögrenin syndroomassa sekä yhden tulehduksen välittäjäaineen (plasman interleukiini-6:n) pitoisuuksien ja tämän välittäjäaineen genetiikan yhteyksiä Sjögrenin syndrooman ilmentymiin.

Limakalvojen kuivumisoireita voi esiintyä muun muassa normaaliin ikääntymiseen ja monien lääkkeiden käyttöön liittyen. Limakalvojen kuivumisoireiden ennusteesta on ollut niukasti aikaisempaa tutkimustietoa. Väitöskirjatutkimuksessa todettiin, että kolmasosalle limakalvojen kuivumisoireista kärsivistä henkilöistä oli kehittynyt Sjögrenin syndrooma 11 vuoden seuranta-aikana. Tätä kehitystä ennakoivat korkea ikä sekä laboratoriolöydöksistä tumavasta-aineiden esiintyminen ja korkea seerumin immunoglobuliini G:n ja beeta-2-mikroglobuliinin pitoisuus. Näiden tekijöiden esiintyminen limakalvojen kuivumisoireista kärsivillä potilailla voi näin ollen helpottaa lääkäriä tunnistamaan Sjögrenin syndrooman. Toisaalta limakalvojen kuivumisoireiden esiintyminen ei aina merkinnyt Sjögrenin syndrooman kehittymistä, joten taudin diagnoosin tulee tyypillisten oireiden lisäksi perustua myös lääkärin havaitsemaan kyynel- ja syljenerityksen häiriöön.

Aiemmat tiedot munuaislöydösten esiintyvyydestä primaarisessa Sjögrenin syndroomassa ovat olleet jossain määrin ristiriitaisia. Väitöskirjatyössä tutkittiin munuaisten piilevän happamoimiskyvyn häiriön esiintyvyyttä Sjögrenin syndroomaa sairastavilla ammoniumkloridirasituskokeen avulla. Häiriö todettiin peräti kolmasosalla tutkituista. Koska munuaisten happamoimiskyvyn häiriötä hoitamalla voidaan välttyä munuaisten vajaatoiminnalta, olisi ainakin niiltä Sjögrenin syndroomaa sairastavilta, joilla on siihen viittaavia oireita ja löydöksiä, syytä määrittää veren ja virtsan happamuusolosuhteet tämän tilan toteamiseksi ja tarvittaessa hoidon käynnistämiseksi. Kuten jo aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, myös tässä väitöskirjatyössä todettiin primaarista Sjögrenin syndroomaa sairastavilla samanikäiseen vertailuväestöön nähden pitkäaikaisseurannassa lisääntynyt riski sairastua imusolmukekasvaimiin.

Sjögrenin syndrooman aiheuttaja on tuntematon. Tiedetään, että sen syntymekanismissa ovat osallisena muun muassa erilaiset tulehduksen välittäjäaineet. Plasmassa esiintyvän tulehduksen välittäjäaineen, interleukiini-6:n, pitoisuudet olivat Sjögrenin syndroomaa sairastavilla geneettisesti säädellyt toisin kuin verenluovuttajaverrokeilla. Uutena havaintona todettiin, että tämän tulehduksen välittäjäaineen plasmapitoisuudet olivat yhteydessä huulisylkirauhasmuutosten vaikeusasteeseen ja keliakian, keuhko- tai ääreishermoston löydösten, mutta ei sen sijaan munuaislöydösten esiintymiseen Sjögrenin syndroomassa. Näillä havainnoilla saattaa olla merkitystä Sjögrenin syndrooman ennustetta ja hoitovastetta arvioitaessa, mutta tulokset vaativat tuekseen muita tutkimuksia.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto