Yliopistologo FM Withold Bonnerin germaanisen filologian alaan kuuluva väitöskirja

"Der Vogel mit dem bunteren Gefieder". Redevielfalt als Maskerade in der Prosa Brigitte Reimanns ("Kirjava lintu". Polyfonia naamiona Brigitte Reimannin proosassa)

tarkastetaan 13.10.2001 klo 12 Tampereen yliopiston Pyynikin kiinteistön luentosalissa B 332, Pyynikintie 2, Tampere.

Vastaväittäjänä on Prof. Dr. Wolfgang Emmerich (Bremenin yliopisto). Kustoksena toimii professori Marja-Leena Piitulainen.

***

Withold Bonner on syntynyt 16.5.1949 Kielissä Saksassa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Gymnasium zu Berlin-Steglitz:ssä Berliinissä vuonna 1968. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1993. Bonner on toiminut vuosina 1991-1998 vs Saksan lehtorina Helsingin yliopiston saksalaisessa laitoksessa sekä vuodesta 1998 lähtien Saksan lehtorina Teknillisen korkeakoulun kieli- ja viestintäkeskuksessa.

Bonnerin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 835, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5208-9 , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 130, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5209-7 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Withold Bonner, (09) 873 5050 (koti), (09) 451 4295 (työ), withold.bonner@hut.fi , http//www.hut.fi/~wbonner

TIIVISTELMÄ

Väitöskirjani "Der Vogel mit dem bunteren Gefieder. Redevielfalt als Maskerade in der Prosa Brigitte Reimans" ("Kirjavasulkainen lintu. Monikielisyys naamiona Brigitte Reimannin proosassa") käsittelee ja lukee uudelleen DDR:läisen kirjailijan, Brigitte Reimannin (1933-1973) jo julkaistuja tekstejä ja esittelee ensimmäistä kertaa hänen varhaisia ennen julkaisemattomia novellejaan. Täten tutkimus tuo ja nostaa esille pitkään unohdetun kirjailijan korjatakseen hänen paikkaansa kirjallisessa kaanonissa. Mikä tärkeintä, tutkimus kyseenalaistaa konventionaalisen lukutavan, jolla DDR:n varhaiseen kirjallisuuteen on suhtauduttu, nimittäin, että sitä hallitsisi vain ja ainoastaan kirjallis-poliittinen imperatiivi (sosialistinen realismi). Siten tutkimus dekonstruoi myös mallin, jonka mukaan DDR:n kirjallisuushistoriaa on luettu kehitysromaanina (Entwicklungsroman).

Tutkimus tarkastelee Brigitte Reimannin tekstejä kahden vuosikymmenen ajalta ja lukee niitä yhtenä intertekstinä. Siten analyysi jäljittää rakenteellisia ja temaattisia jatkumoita, jotka tarjoavat uusia lähestymismahdollisuuksia teksteihin. Mainitut jatkumot koskevat tekstien keskeistä naisprotagonistia ja tämän vierauden kokemuksia, hänen loputonta häilymistään kolmiodraamassa ja protagonistin naisellisuuden naamiointia. Tarkastelemalla näitä jatkumoita tutkimus kuvaa ja analysoi ahdinkoa, josta Reimannin protagonistit usein löytävät itsensä; häilymästä erilaisten, yhteensopimattomien vaihtoehtojen välillä. Tutkimus tarkastelee henkilöhahmojen kykenemättömyyttä saavuttaa päämääräänsä, luoda synteesiä, vetää johtopäätöksiä. Täten tutkimus kyseenalaistaa kehitysromaanin (Entwicklungsroman) soveltamista kirjailijan tuotantoon ja korvaa sen toisella termillä; perheromaani. Analyysi kiinnittää huomiota tekstien yksityiskohtiin ja pyrkii täten tarkastelemaan kirjailijan ja hänen protagonistiensa "toisia" ääniä, jotka eivät sovi yhteen DDR:ssä vallinneen antifasistisen diskurssin kanssa. Vastoin usein esitettyä teesiä, tutkimus ei löydä Reimannin teksteistä yhtenäistä emansipatorista naispuhujaa. Brigitte Reimannin ja hänen naisprotagonistiensa äänet ovat hysteerikon ääniä, joiden kautta naiskirjailija puhuu kokemuksistaan loputtomien naamioiden avulla.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto