Yliopistologo Teatteriohjaaja, FM Raija Mäkelä-Eskolan teatterin ja draaman tutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja

PANG - siinä se on! Teatterikatsojan tunneresonanssi

tarkastetaan 20.10.2001 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Pentti Paavolainen (Teatterikorkeakoulu). Kustoksena toimii professori Panu Rajala.

***

Raija Mäkelä-Eskola on syntynyt Lappeella ja hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Lappeenrannan tyttölyseossa vuonna 1966. Hän on suorittanut Tampereen yliopistossa teatteriohjaajan tutkinnon vuonna 1975 sekä filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1989.

Mäkelä-Eskolan väitöskirja ilmestyy omakustanteena, Tampere 2001. ISBN 952-91-3967-5

Väitöskirjan tilausosoite: Raija Mäkelä-Eskola, 0400-673 278 tai e-mail raijame@hotmail.com.

Lisätietoja: Raija Mäkelä-Eskola, (03) 344 5996 (koti), 0400-673 278 (työ), raijame@hotmail.com

TIIVISTELMÄ

Tutkimus PANG - siinä se on! Teatterikatsojan tunneresonanssi on laadullinen tutkimus, joka kartoittaa teatterikatsojan tunnekokemuksia, erityisesti tunneresonanssia. Termillä tarkoitetaan tunteiden siirtymistä esittäjältä katsoja-kuulijalle. Tutkimusmenetelminä on käytetty kirjallista kyselyä, sydämen sykemittausta, haastattelua, havainnointia, videointia ja äänentaltiointia sekä niiden analysointia. Kyselyitä tehtiin neljä, ja ne kohdistettiin näyttelijöille sekä erilaisten teatteriesitysten yleisöille ja tutkimuksen koekatsojille. Syke mitattiin 5 esiintyjältä ja 12 katsojalta. Tutkimus oli etsinnällinen ja tunneresonanssi-ilmiötä kartoittava.

Teatteria on voinut opiskella Tampereen yliopistossa 1960-luvulta lähtien. Kyseessä on ensimmäinen käytännön teatterityötä käsittelevä jatkotutkimus. Huomionarvoista on, että tutkimuksen kohteina ovat katsojat ja heidän tunteensa. Tutkimuksellisesti on uutta se, että esiintyjä ja katsoja ovat yhtäaikaisessa tarkkailussa ja että koehenkilöiden kokemusten selvittämisessä käytetään apuna sykemittausta, jälkihaastattelua ja mielentilakyselyä. Näiden avulla arvioidaan katsojakokemuksien laatua.

Tutkimustuloksista ilmenee, että teatterikokemukset voivat olla voimakkaita sekä emotionaalisesti että fysiologisesti. Katsojien tuntemukset liikkuvat euforisen hurman ja fyysisen ahdistuksen välillä. Katsojan omilla tunnemuistoilla on suuri vaikutus siihen, millaisen kokemuksen hän saa esityksestä. Tunnemuistojen herääminen on ennalta-arvaamaton prosessi. Arviolta noin 40 prosenttia katsojista tunnistaa vanhojen muistojen esiinnousemisen ja kolmasosalla katsojista tunnekuohut eivät laannu esityksen päätyttyä, vaan ne jäävät pitkäkestoisiksi mielentiloiksi. Lähes puolet teatterikatsojista kokee kehoa tai tunteita puhdistavia tai tervehdyttäviä vaikutuksia.

Tunneresonanssi ilmenee usealla eri tavalla. Voidaan puhua sosiaalisesta resonanssista, kehon ulkoisesta resonanssista, tilanneresonanssista ja affektoitumisesta eli tunnesamastumisesta. Tunteet siirtyvät katsojaan kuultuina tarinoina, visuaalisina näköhavaintoina ja nopeina tartuntoina kehosta kehoon. Esityksen vastaanottaja resonoi ajatuksillaan, tunteillaan, kehollaan ja menneisyydellään. Tunnesamastumisen kohteina voivat olla roolihenkilö, näyttelijä, esiintyvä ihminen yleensä sekä omien muistojen henkilöt tai menneisyyden minä. Tunnesamastuessaan näyttelijään katsoja voi kokea yhteyttä sympatian, empatian, ilon, kärsimyksen tai salaliiton tasolla. Viimeksi mainutussa tapauksessa näyttelijä astuu ulos teatteriesityksen kehyksistä.

Teatterintekijät pyrkivät esitystä tehdessään ennakoimaan yleisövaikutuksia. Katsojareaktiot voivat kuitenkin olla yllätyksellisiä. Tässä tutkimuksessa huomio suunnataan tunteisiin. On syytä todeta, että tunnetutkimus fysiologisine mittauksineen hyödyntäisi teatterityötä, ja teatterissa tehty tutkimus voisi auttaa myös kaikkien ihmisten tunneprosessien ymmärtämisessä.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto