Yliopistologo FL Aimo Harmoisen kliinisen kemian alaan kuuluva väitöskirja

Evaluation and improvement of clinical chemical laboratory tests for glomerular function (Munuaiskeräsen toimintaa kuvaavien kliinis-kemiallisten laboratorio-testien kehittäminen ja käyttökelpoisuuden arviointi)

tarkastetaan 9.11.2001 klo 14 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen isossa luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Parviainen (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Juhani Vilpo.

***

Aimo Harmoinen on syntynyt 13.7.1946 Mikkelissä. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Helsingin lyseossa vuonna 1965. Harmoinen on suorittanut sairaalakemistin tutkinnon vuonna 1977. Hän on valmistunut filosofian lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1987. Harmoinen on työskennellyt apulaiskemistinä Tampereen keskusairaalassa vuosina 1975-1977 sekä vuodesta 1977 lähtien kemistinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Harmoisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 838, Tampereen yliopisto, Tampere 2001. ISBN 951-44-5216-X , ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 133, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5177-5 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Aimo Harmoinen, (03) 255 1658 (koti), (03) 247 6533 (työ), aimo.harmoinen@tays.fi

TIIVISTELMÄ

Munuaiskeräsen toimintaa kuvaavien kliinis-kemiallisten laboratorio-testien kehittäminen ja käyttökelpoisuuden arviointi

Kreatiniinin ja sen puhdistuman määrittäminen ovat edelleen eniten käytetyt munuaiskeräsen suodattumisnopeutta (GFR) kuvaavat laboratoriotestit. Jaffén pikraattimenetelmä, jota yhä yleisesti käytetään kreatiniinin määrittämiseen, on varsin epäspesifinen, sillä monet lääkeaineet ja elimistön omat aineenvaihduntatuotteet häiritsevät sen määrittämistä. Sen veripitoisuus riippuu munuaistoiminnan lisäksi myös henkilön lihasmassan suuruudesta ja jossain määrin ravinnosta. Kreatiniinimääritys on myös varsin epäherkkä GFRn mittari. Kun veren kreatiniinipitoisuus alkaa suurentua, on munuaisen vajaatoiminta edennyt jo varsin pitkälle.

Kystatiini C on pienikokoinen valkuaisaine, jota elimistön solut tuottavat tasaisella nopeudella. Pienen kokonsa ansiosta se läpäisee helposti munuaiskeräsen tyvikalvon ja sen poistuminen elimistöstä tapahtuukin lähes yksinomaan munuaisten kautta. Ainakin teoriassa kystatiini Cn määrittäminen tarjoaa eräitä etuja kreatiniinimääritykseen verrattuna arvioitaessa GFRa. Sen tuotto ei ole riippuvainen henkilön lihasmassasta ( so. iästä, koosta, sukupuolesta), lääkeaineet ja aineenvaihduntatuotteet eivät häiritse sen määritysmenetelmiä. Kystatiini C poistuu elimistöstä lähinnä munuaiskerästen kautta.

Pienten valkuaisainemäärien ajoittainen erittyminen virtsaan on yleensä ensimmäinen merkki sokeritautipotilaan munuaistaudista. Jo paljon aikaisemmin, munuaismuutosten alkuvaiheessa, virtsaan erittyy normaalia enemmän albumiinia (albumiini on valkuaisaine, jota on erittäin runsaasti veriplasmassa). Albumiinin eritys on kuitenkin niin vähäistä, ettei sitä havaita liuskakokein, vaan kohonneen albumiinierityksen havaitsemiseksi tarvitaan riittävän herkkä määritysmenetelmä. Lievänkin albumiinierityksen lisääntymisen havaitseminen on tärkeää, sillä munuaistoiminnan häiriö voidaan mahdollisesti korjata, mikäli se havaitaan tarpeeksi ajoissa.

Entsymaattisten menetelmien yleistyminen on parantanut monien kliinis-kemiallisten menetelmien (verensokeri, kolesteroli, urea jne.) spesifisyyttä. Tässä työssä kehitettiin ensin spesifinen nestekromatografinen kreatiniinin määritysmenetelmä ja sen avulla arvioitiin kahden entsymaattisen kreatiniinimäärityksen toimivuutta. Molemmat menetelmien herkkyys ja toistuvuus olivat hyviä, joskin toista menetelmää häiritsivät plasman korkeat bilirubiinipitoisuudet.

Tässä työssä kehitetty turbidimetrinen kystatiini C-määritys voidaan tehdä kliinis-kemiallisen laboratorion rutiinilaitteilla. Menetelmän avulla voitiin osoittaa, että kystatiini C-määritys on herkempi osoittamaan lapsipotilaiden munuaisen vajaatoimintaa kuin kreatiniinimääritys. Myös niillä potilailla, jotka sairastivat aikuisiän sokeritautia, munuaisen lievä vajaatoiminta paljastui paremmin kystatiini C-määrityksen avulla kuin määrittämällä plasman kreatiniinipitoisuus tai kreatiniinin puhdistuma.

Kehitetty nefelometrinen virtsan albumiinin määritysmenetelmä on toistuvuudeltaan ja herkkyydeltään vähintään yhtä hyvä kuin vertailumenetelmänä käytetty kaupallinen radioimmunologinen menetelmä. Rutiinilaboratorioon se soveltuu kuitenkin RIA-määritystä paremmin, sillä määritys on yksinkertainen, reagenssit säilyvät hyvin ja ne ovat noin 50 kertaa halvemmat kuin RIA-määrityksessä. Kuvattu turbidimetrinen menetelmä ei ole yhtä herkkä kuin nefelometrinen menetelmä, mutta sen herkkyys riittää osoittamaan lievästikin kohonneen albumiinierityksen. Turbidimetrinen albumiinimääritys voidaan tehdä kliinis-kemiallisen laboratorion rutiinilaitteilla.

Yhteenveto-osassa on käsitelty myös hyvän laboratoriomenetelmän laatuominaisuuksia. Menetelmän täsmäävyys- ja toistuvuusvaatimus pitäisi perustua määritettävän aineen biologiseen vaihteluun elimistössä. Myös menetelmän diagnostinen tarkkuus on syytä arvioida ennen kuin menetelmä kannattaa ottaa rutiinikäyttöön.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto