Yliopistologo KL Jorma Saarisen ammattikasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja

Etäopetus opettajien täydennyskoulutuksessa

tarkastetaan 4.12.2001 klo 12 Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, HAMK-AOKK auditorio, Korkeakoulunkatu 6, Hämeenlinna.

Vastaväittäjänä on professori Sanna Järvelä (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Ruohotie.

***

Jorma Saarinen on syntynyt 17.10.1945 Urjalassa. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Kaurialan lukiossa Hämeenlinnassa. Saarinen on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon vuonna 1988 ja hän on valmistunut kasvatustieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1996. Saarinen on työskennellyt Hämeen kesäyliopistossa koulutussuunnittelijana vuosina 1992-1994. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen koulutuspäällikköna vuosina 1994-2000. Hän on toiminut projektipäälikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa vuosina 2000-2001 sekä tutkijayliopettajana 1.7.2001 alkaen.

Saarisen väitöskirja ilmestyy Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa D135, 2001. ISBN 951-784-094-2, ISSN 1455-4135.

Väitöskirjan tilausosoite: Hämeen ammattikorkeakoulu, http://www.hamk.fi/julkaisut tai Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi

Lisätietoja: Jorma Saarinen, (03) 6165 865 (koti), (03) 646 4280 (työ), jorma.saarinen@hamk.fi , http://www2.hamk.fi/jsaarinen

TIIVISTELMÄ

Tulevaisuuden yhteiskunnasta puhutaan oppimisen yhteiskuntana, jossa menestyvillä korostuvat oppimaan oppimisen taidot. Itsesäätelyvalmiudet nousevat etäopiskelun ja itseohjautuvan tietoverkko-opiskelun ohella menestymisen avaintekijöiksi. Kasvatustieteen lisensiaatti Jorma Saarisen tekemässä tutkimuksessa arvioidaan sekä etäopetusta pedagogisena prosessina ja opettajan ammatillisen kehittymisen tukena että etäopetuksen toteutusta.

Itsenäisen ja itseohjautuvan opiskelun välineet ja menetelmät ovat nopeasti kehittyneet monipuolisiksi tietoverkkoja, tietokoneita ja digitaalisia tietokantoja käyttäväksi välineiden ja menetelmien kirjoksi. Keskustelun kärki on lyhyessä ajassa siirtynyt etäopetuksesta tietoverkkoja hyödyntävään eLearning-opiskeluun. Vaikka Suomi on tieto- ja viestintätekniikan edelläkävijöitä maailmassa, ko. tekniikan systemaattinen pedagoginen käyttö on kuitenkin vielä varsin sattumanvaraista ja vähäistä. Samalla ovat entistä voimakkaampina nousseet esiin kysymykset, millaiset opetus- ja opiskelumenetelmät ovat oppimisen kannalta tehokkaita. Saarisen tutkimus pyrkii osaltaan parantamaan tilannetta tuottamalla empiirisiä tutkimustuloksia opettajien täydennyskoulutuksesta.

Pääasiallisena tutkimuskohteena olleissa ryhmissä oli yhteensä 141 opettajaa siten, että kaksi etäopiskeluryhmää osallistui luentoihin suoran videoetäopetuksen välityksellä ja kolmas ryhmä oli luentopaikkakunnalla lähiopetuksessa. Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin useassa vaiheessa vuosina 1996-1998. Aluksi tehtiin lomakekyselyitä, joista saatuja vastauksia analysoitiin laskennallisilla menetelmillä. Tutkimusta syvennettiin teemahaastatteluilla, joiden tuloksia analysoitiin laadullisilla menetelmillä. Tämän lisäksi tutkittiin opetushallinnon tukemien etäopetushankkeiden toteutusta, ongelmia ja käytännön esteitä ja Opetushallituksen organisoimaan Suomi tietoyhteiskunnaksi -koulutukseen osallistuneiden opettajien ammatillista kehittymistä.

Tutkimus osoittaa etäopiskelun olevan tehokas tapa erityisesti työn ohessa tapahtuvan opiskelun ja ammatissa kehittymisen tukena. Se edellyttää kuitenkin opiskeluun liittyvien itsesäätelymekanismien tuntemusta ja opiskelijan motivoitumista. Koulutuksen järjestäjän tulee luoda opiskelulle motivaatiota ylläpitävät puitteet, joissa korostuu erityisesti etäopiskeluryhmän tutorin rooli opintojen ja pienryhmien toiminnan ohjaajana. Videoetäopetus on käyttökelpoinen suoran etäopetuksen toteutusmuoto, kun se toteutetaan hyväksi koettuja toimintatapoja noudattaen. Näissä korostuvat erityisesti hyvä ennakkosuunnittelu, hyvin organisoitu opintojen ohjaus ja paikallinen ohjattu pienryhmätyöskentely.

Tekninen kehitys näyttää tuovan uudentyyppisiä mahdollisuuksia myös tietoverkkoja hyödyntävälle asynkroniselle etäopiskelulle. Tietoyhteiskuntataitojen osaamisen katsotaan olevan keskeinen uusien oppimisympäristöjen käytön mahdollistava taito nykyhetken yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa. Nopea tekninen kehitys asettaa kuitenkin opetushenkilöstön valtavan haasteen eteen, koska heidän tulee samanaikaisesti itse opiskella sekä tieto- ja viestintätekniikan peruskäyttötaidot että niiden pedagoginen käyttö.

Saarisen tutkimus jättää jälkeensä myös useita avoimia kysymyksiä, joiden tutkimista tulisi jatkaa uusilla tutkimuksilla. Tutkittaviksi aihekokonaisuuksiksi voidaan nimetä muun muassa jatkuvan yhteiskunnan ja työelämän muutosprosessin ja uusien asioiden oppimistarpeen todellinen ja pitkäaikainen vaikutus opettajan työhön ja ammatilliseen kehittymiseen. Miten nopeutuvassa muutoksessa voidaan turvata kaikille riittävät oppimaan oppimisen taidot? Onko tietotekniikan pedagoginen käyttö ratkaisu vai tuoko se vain uusia ongelmia?


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto