Yliopistologo LL Outi Saarenpää-Heikkilän lastenneurologian alaan kuuluva väitöskirja

Sleeping habits, sleep disorders and daytime sleepiness in schoolchildren (Koululaisten nukkumistottumukset, unihäiriöt ja päiväväsymys)

tarkastetaan 15.12.2001 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Markku Partinen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Mäki.

***

Outi Saarenpää-Heikkilä on syntynyt 29.7.1959 Tampereella. Hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Messukylän lukiossa vuonna 1978. Hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1985. Hän on työskennellyt lastenneurologian erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lastentautien klinikkalla vuodesta 1997.

Saarenpää-Heikkilän väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin kustantamana, Tampere University Press, Tampere 2001. ISBN 951-44-5242-9. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 145, Tampereen yliopisto 2001. ISBN 951-44-5243-7 , ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Outi Saarenpää-Heikkilä(03) 2530 323 (koti), (03) 2477 526 (työ), klousa@uta.fi

TIIVISTELMÄ

Tutkimus on vuosina 1988- 1991 kerätty kysely- ja haastattelututkimus, jossa on selvitetty peruskouluikäisten nukkumistottumuksia, unihäiriöitä ja päiväväsymystä. Päiväväsymyksen kehitystä on arvioitu seurannan aikana ja pyritty selvittämään myös sen mahdollisia syitä. Ensimmäisessä kyselyssä todettiin, että nukkumistottumukset muuttuvat olennaisesti murrosiässä. Nukkumaanmenoaika myöhäistyy ja nukkumisaika arkisin lyhenee. Viikonloppuna rytmi viivästyy vielä enemmän, mutta nukkumisaika pitenee verrattuna arkiöihin. Unihäiriöissä ei ollut huomattavia eroja eri ikäryhmissä, mutta kuorsaus oli pojilla yleisempää ja unien näkeminen tytöillä. Päiväväsymystä esiintyi 21%lla vastanneista. Päiväväsymys oli yleisempää niillä, joiden nukkumistottumukset olivat epäsäännöllisemmät (lyhyt nukkumisaika viikolla, viivästynyt unirytmi ja pitkä nukkumisaika viikonloppuisin). Myös unihäiriöitä (unettomuus, yöheräily, unissapuhuminen, unien näkeminen) esiintyi enemmän päiväväsyneillä. He katselivat myös enemmän videoita ja heidän vanhemmillaan oli enemmän uniongelmia.

Seurannassa päiväväsymys oli hävinnyt puolelta, mutta 28% virkeistä verrokeista oli tullut väsyneeksi. Tässä vaiheessa epäsäännölliset nukkumistottumukset ja yöheräily liittyivät edelleen päiväväsymykseen. Alunperin virkeiden verrokkien ryhmässä oire oli yleisempi paremmin koulussa menestyvillä. Viimeisenä vaiheena tutkimuksessa tehtiin haastattelu, jossa pyrittiin selvittämään erityisesti elämäntapojen merkitystä päiväväsymyksessä. Merkittävimmäksi tekijäksi osoittautuivat kuitenkin unihäiriöt, fyysiset sairaudet ja depressiivinen mieliala. Alkoholin runsas nauttiminen oli yleisempää niiden nuorten keskuudessa, jotka olivat poteneet päiväväsymystä koko seurannan ajan. Elämäntapojen vaikutus päiväväsymykseen oli odotettua vähäisempää. Koluterveydenhuollossa olisi syytä kiinnittää huomiota lasten nukkumistottumuksiin ja unihäiriöihin sekä päiväväsymysoireeseen erityisesti niillä nuorilla, joiden oireet ovat pysyviä luonteeltaan.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto