Yliopistologo

FM Esa Lehtisen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja

Raamatun puhuttelussa: Teksti, kokemus ja vuorovaikutus adventistien raamatuntutkistelussa

tarkastetaan 15.11.2002 klo 12.00 Tampereen yliopiston Paavo Koli-salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Marja-Leena Sorjonen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus). Kustoksena toimii Professori Anneli Pajunen.

***

Esa Lehtinen on syntynyt 15.10.1969 Tampereella ja hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Toivonlinnan yhteiskoulussa Piikkiössä vuonna 1989. Hän on suoriittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 1996. Lehtinen on työskennellyt suomen kielen assistenttina Tampereen yliopistossa ajalla 15.9.-14.12.1994 sekä vuosina 1999-2000 tutkijana Langnet-tutkijakoulussa. Vuodesta 2001 hän on työskennellyt suomen kielen assistenttina Tampereen yliopistossa.

Lehtisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 891, Tampereen yliopisto, Tampere 2002. ISBN 951-44-5461-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 208, Tampereen yliopisto 2002. ISBN 951-44-5462-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Esa Lehtinen, (06) 434 2130 (koti), (03) 215 7296 (työ), esa.lehtinen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Uskonnollisissa yhteisöissä pidetään yleensä itsestään selvänä, että Raamattu puhuttelee lukijaansa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan autenttisia raamatun-
tutkimistilanteita, adventistien raamatuntutkisteluja, ja eksplikoidaan niitä keinoja, joilla tutkistelujen osallistujat löytävät Raamatun kertomuksista niiden puhuttelevuuden. Ensisijaisena metodina on etnometodologinen keskustelun-
analyysi, joka perustuu vuorovaikutuksen yksityis-
kohtaiseen analyysiin.

Raamatuntutkistelu on institutionaalinen tilanne, jossa osallistujat lukevat Raamatun tekstejä, keskustelevat Raamatussa kerrotuista tapahtumista ja pyrkivät soveltamaan niitä omaan elämäänsä. Tutkimuksessa havaittiin, että Raamatun puhuttelevuutta rakennetaan sekä silloin, kun puhutaan Raamatun kertomuksista, että silloin, kun puhutaan osallistujien elämästä.

Päähuomio kohdistuu siihen, miten osallistujat puhuvat Raamatun tapahtumista. Ensinnäkin he kiinnittävät kertomuksissa huomioita seikkoihin, jotka ovat heille potentiaalisesti relevantteja. Toiseksi he tekevät päätelmiä kertomusten henkilöiden tunteista, motiiveista, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tapahtumien olosuhteista. Kolmanneksi he tekevät yleistyksiä, esittävät kertomuksen henkilöt, heidän toimintansa, sanansa tms. yleisempien kategorioiden edustajina. Neljänneksi he käyttävät Raamatun kertomuksista puhuessaan oman elämänsä kannalta relevantteja sanoja ja ilmauksia.

Omista kokemuksistaan puhuessaan raamatuntutkistelun osallistujat tekevät niistä samanlaisia kuin Raamatun henkilöiden kokemuksista. He nimeävät niitä samoin kuin Raamatun henkilöiden kokemuksia, käyttävät Raamatusta lainattuja sanoja niitä kuvatessaan, ja esittävät itsensä samanlaisissa rooleissa kuin Raamatun henkilöt.

Raamatuntutkistelussa keskustelua ohjailee opettaja, ja vuorovaikutus perustuu pitkälti opettajan kysymyksiin ja tutkistelijoiden vastauksiin. Opettajan ja osallistujan mahdollisuudet osallistua keskusteluun ovatkin yhtäältä epäsymmetriset, toisaalta puhuttelevuuden löytäminen Raamatun teksteistä on kuitenkin yhteistyötä, johon sekä opettaja että tutkistelijat osallistuvat.

Tutkimus on ensisijaisesti analyysi yhdestä erityisestä institutionaalisesta tilanteesta ja uskonnollisesta toiminnasta, mutta tuloksia pohditaan myös yleisempien kysymysten kannalta. Näitä ovat maallikkoeksegetiikan ja tieteellisen eksegetiikan välinen suhde, teksteistä puhuminen, opettamisen konventiot, vuorovaikutuksen ja kieliopin välinen suhde sekä kulttuuristen resurssien käyttö vuorovaikutuksessa.


Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto