Yliopistologo

LL Maarit Heikkisen verisuonikirurgian alaan kuuluva väitöskirja

The Vascular surgical service: Review of the 1990s and future prospects (Verisuonikirurgian haasteet 1990-luvulla ja tulevaisuuden näkymät)

tarkastetaan 7.2.2003 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori David Bergqvist (Uppsalan yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

***

Maarit Heikkinen on syntynyt 26.12.1966 Hinnerjoella ja hän on suorittanut ylioppilastutkinnon Euran Lukiossa vuonna 1985. Hän suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa vuonna 1992 sekä verisuonikirurgian erikoislääkärin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2001. Hän on työskennellyt Satakunnan keskussairaalassa apulaislääkärinä vuosina 1993-1997, Tampereen yliopistollisessa sairaalassa kirurgian apulaislääkärinä vuosina 1997-1999 sekä verisuonikirurgian erikoistuvana lääkärinä vuosina 1999-2001 ja työskentelee edelleen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Heikkisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 909, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5565-7, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 229, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5566-5, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Maarit Heikkinen, (03) 345 1 123 (koti), (03) 247 5049 (työ), mheik@netti.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Verisuonikirurgian tärkeimmät tehtävät ovat verenkiertohäiriöistä johtuvien amputaatioiden ja kaulavaltimoahtaumasta johtuvien aivohalvausten ja kuolemien ehkäisy sekä vatsa-aortan pullistuman repeämästä johtuvan kuoleman estäminen. Optimaalisen hoidon tulee perustua tietoon. Tässä tutkimuksessa on selvitetty verisuonikirurgisen hoidon tuloksellisuutta ja toteutumista rajatulla alueella 1990-luvulla. Keskeiset asiat ovat verisuonikirurgisen työmäärän kehittyminen 1990-luvulla, väestön ikääntymisen vaikutus verisuonikirurgisten palvelujen tarpeeseen tulevina vuosina, niistä saatava hyöty sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen yhteistyö. Lisäksi on selvitetty, vastaavatko leikkausindikaatiot näyttöön perustuvia suosituksia ja monikeskustutkimuksista saadun tiedon käyttökelpoisuutta ja toteutumista käytännön työssä.

Tutkimusalueena on Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, jossa on noin 440 000 asukasta. Alueen kaikki valtimoihin kohdustuvat toimenpiteet tehdään Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Potilastiedot kerättiin paikallisesta verisuonitoimenpiteiden rekisteristä, alueen sairaaloiden potilasrekistereistä sekä Tilastokeskuksen kuolemansyyrekisteristä. Ennuste tehtiin Tilastokeskuksen väkilukuennustetta käyttäen.

Krooninen alaraajaiskemia muodostaa yli puolet verisuonikirurgisen yksikön työmäärästä. 1990-luvulla kroonisen alaraajaiskemian takia erikoissairaanhoitoon lähetettyjen potilaiden määrä kaksinkertaistui. Samaan aikaan alaraajaa uhkaavan verenkiertohäiriön osuus lisääntyi ja lievemmän muodon, katkokävelyn, osuus väheni. 1990-luvun toimenpidemäärien perusteella lasketussa ennusteessa verisuonikirurgisten toimenpiteiden määrä lisääntyy 40 % seuraavan 20-vuoden aikana. Voimakkaimmin lisääntyy kriittinen alaraajaiskemia.

Noin 10 % kaulavaltimoahtauman leikkausaiheista ei perustunut näyttöön ja noin puolella se perustui mahdolliseen näyttöön. Laajojen monikeskustutkimusten tulokset saattavat jättää pienen alaryhmän optimaalisen hoidon ulkopuolelle. Tästä esimerkkinä tutkimuksessa esiin tullut vatsa-aortan pullistuman suurempi repeämisen vaara naisilla kuin miehillä: joka viides naisilla esiintyneistä revenneistä aneurysmista ei olisi tämän hetkisen elektiivisen leikkausaiheen mukaan tullut leikatuksi.

Suurin osa potilaista saa asianmukaisen hoidon riittävässa ajassa. Yksittäisiä potilaita voi kuitenkin jäädä järjestelmän ulkopuolella, minkä johdosta leikkausjonojen toimivuutta ja hoitoon pääsyä on jatkuvasti valvottava.

Edelleen havaittiin potilaan lähettämisessä erikoissairaanhoitoon suuria alueellisia eroja. Näyttäisi siltä että alueilla joista tulee paljon potilaita verisuonikirurgiseen arvioon kriittisen alaraajaiskemian johdosta on keskimääräistä pienempi amputaatiotiheys ja päinvastoin.


[laskuri] käyntiä 27.01.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto