Yliopistologo

THM Hilkka Sandin terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja

SATEENKAAREN PÄÄSTÄ LÖYTYY KULTAA: Tutkimus suomalaisesta saattohoidosta (There is gold at the end of the rainbow: an ethnography of Finnish hospice care)

tarkastetaan 21.3.2003 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen isossa luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Anna-Maija Pietilä (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Åstedt-Kurki.

***

Hilkka Sand on syntynyt 22.5.1946 Tampereella ja suorittanut röntgenhoitajan tutkinnon vuonna 1971 ja sairaanhoitajan tutkinnon vuonna 1973 Tampereen sairaanhoito-opistossa. Sairaanhoidon opettajan tutkinnon Sand on suorittanut vuonna 1992 Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa ja terveydenhuollon maisterin tutkinnon vuonna 1995 Tampereen yliopistossa.

Sand on työskennellyt terveydenhuollon opettajan tehtävissä aikuiskoulutuksen alueella vuodesta 1974, josta nykyisessä tehtävässään hoitotieteen opettajana Tampereen yliopistossa vuodesta 1996 lähtien.

Sandin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 919, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5616-5, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 239, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5617-3, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Hilkka Sand, (03) 364 6729 (koti), (03) 215 6786 (työ), hilkka-liisa.sand@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Saattohoitoon erikoistuneet hoitokodit muovaamassa suomalaista hoitokulttuuria

Tutkimuksessa tarkastellaan kuolevan potilaan hoitamista suomalaisissa saattohoitokodeissa.
Saattohoitokodit aloittivat toimintansa Suomessa 1980-luvulla. Tutkimuksessa tuodaan esille ensimmäisten saattohoitokotien perustamiseen ja suunnitteluun liittyvää lähihistoriaa Pirkanmaan Hoitokodista Tampereelta, Terhokodista Helsingistä ja Karinakodista Turusta. Tutkimus on ensimmäinen suomalaista saattohoitokulttuuria käsittelevä hoitotieteellinen tutkimus.

Työssä on käytetty etnografista tutkimusmetodia. Monipuolista ja laajaa tutkimusaineistoa on analysoitu ja tulkittu mm. kuva-analyysiä soveltaen. Saattohoitoympäristöjen visuaalinen viestintä ja symboliikka tulee voimakkaasti esille tutkimuksen kokonaisuudessa.

Tutkimuksessa kysytään, mitä saattohoitokodeissa tapahtuu, mitä tehtäviä kuoleman kynnyksellä on, millaista hoitamista saattohoitoyhteisöt arvostavat, millaisia ympäristöjä saattokodit ovat sekä mitä potilaat ja heidän omaisensa saattovaiheen hoidolta odottavat. Kiinnostava kysymys on, millaisen muodon brittiläisestä hospice-ideologiasta lähtöisin oleva hoitomuoto suomalaisissa saattohoitokodeissa saa.


Hoidon keskiössä potilas ja perhe

Suomalaisen saattohoidon keskiössä on potilas ja hänen perheensä. Avainsana olemiselle ja tekemiselle on "yhdessä". Saattohoidon peruslähtökohtana on potilaan fyysisten, psyykkisten sosiaalisten, henkisten ja hengellisten ulottuvuuksien tarpeista lähtevä hoito. Perheelle ja potilaalle pyritään antamaan erilaisia mahdollisuuksia käydä läpi ja hyväksyä kuoleman väistämättömyys, mutta ’keskeneräisenäkin’ on oikeus kuolla. Potilaan yksityisyys on saattohoitokodeissa pyhä ja loukkaamaton. Rakkautta, lämpöä, myötätuntoa ja tukea potilas saa läheisiltään ja hoitohenkilöstöltä. Työyhteisöön kuuluvat oleellisena osana myös vapaaehtoistyöntekijät.

Saattohoidon toimintakulttuuri on monimuotoista. Arjen traditioihin kuuluvat juhlat, erilaiset värikkäät tapahtumat ja tilaisuudet. Kuoleman lähellä elämää kannattaa juhlia. Saattohoitokodeissa myös tavallinen arki saa pyhäpäivän arvon. Saattohoidon tarkoituksena on tukea, vahvistaa ja rauhoittaa kuolemaa lähestyvää potilasta ja hänen läheisiään. Tukemisen muodot ovat konkreettisen hoitoavun ja tukitoiminnan lisäksi kuuntelemista, ystävällisiä sanoja ja erilaisia sanattomia viestejä. Suoraa sanallista puuttumista ihmisen yksityisiin, sisäisiin prosesseihin vältetään, sillä saattohoitoajattelun mukaan jokaisella tulee olla oikeus rakentaa kuolemantalonsa itse. Rauhallinen kuolema on saattohoidon keskeinen tavoite. Perhettä tuetaan myös potilaan kuoleman jälkeen.


Hoitoympäristö puhuttelee ja viestii kuolemasta

Saattohoitokotien julkiset tilat tekevät vaikutuksen kävijöihin. Jo pelkkä ympäristö puhuttelee ja pysähdyttää. Joillekin hoitokoti on kuin kokemus ’taivaan esikartanoista’, joitakin se ahdistaa. Jokaisessa kolmessa saattohoitokodissa on mm. viherpuutarha ja jossakin muodossa toteutettu vesielementti. Taustaäänenä voi olla vain hiljalleen soliseva, virtaava vesi. Saattohoitokotien symboliikka pakottaa ajattelemaan kuolemaa. Kuolemasta viestivät mm. palavat kynttilät ja lasi- tai keramiikkalinnut. Saattohoitokodissa kuolema on aina läsnä.


Hoitohenkilöstön voimana oma työnäky ja sitoutuminen saattohoitoideologiaan

Saattohoidon parissa työskenteleviä yhdistää halu auttaa ihmistä ja tehdä jotakin todella tärkeää. Oma työnäky, lähimmäisenrakkaus ja kuolevan hoitamiseen liittyvän työn haasteellisuus auttavat jaksamaan. Työyhteisön voimana on sekä perussuomalainen ’niskavuorelaisuus’ että sitoutuminen yhteiseen asiaan, saattohoitoideologiaan. Tutkimusajankohtana haastateltu henkilökunta oli ollut saattohoitotyössä hoitokotien perustamisesta lähtien ja siksi yhteisvastuuseen ja kuolevan hoitamiseen voimallisesti sitoutuneita. Ensimmäisten suomalaisten saattohoitokotien omaksuma, inhimilliseen ja hyvään hoitamiseen pyrkivä kuolevan potilaan hoito ja hoitokulttuuri on yllättävää monimuotoisuudessaan ja toiminnallisuudessaan. Siihen kuuluu olennaisena osana myös varsinaiseen saattohoitoyhteisöön kuulumattomien henkilöiden tuki ja osallisuus, mikä merkitsee suomalaisittain, että "veljeä ei jätetä". Lähitulevaisuudessa tapahtuva hoitajakunnan sukupolvenvaihdos tuo eteen uusia kysymyksiä sekä hoidon arvoista, hoitokulttuurista että kuolevan hoitamisen käytännön järjestämisestä terveydenhuollon eri alueilla.


[laskuri] käyntiä 12.03.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto