Yliopistologo

KL, YTM Liisa Haapaniemen ammattikasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja

Sopeutumattomien erityisluokkaopetus - konfliktisimulaattoriko? (EBD class - a conflict simulator?)

tarkastetaan 11.4.2003 klo 12 Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskuksessa, Korkeakoulunkatu 6, Hämeenlinna.

Vastaväittäjinä ovat dosentti Heikki Leimu (Vaasan yliopisto) ja dosentti Jukka Koro (Joensuun yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Ruohotie.

***

Liisa Haapaniemi on suorittanut erityisluokan opettajan ja kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa sekä kasvatustieteiden lisensiaatin ja yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Haapaniemi on työskennellyt erityisluokan opettajana vuodesta 1983.

Haapaniemen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 915, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5606-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 235, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5607-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Liisa Haapaniemi, 050-528 2875 (koti), (019) 529 4558 (työ), liisa.haapaniemi@pornainen.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Kysessä on etnografinen tapaustutkimus, jossa kuvataan ESY-opetukseen (aiemmin tarkkailuluokkaopetus) liittyviä arkipäivän tapahtumia ESY-opettajan näkökulmasta katsottuna. Siinä kuvataan oppilaita ja heidän perhetaustojaan eli sitä kohdejoukkoa, jonka kanssa erityisopettaja toimii ammattiinsa liittyvissä työtilanteissa. Tutkimukseen kuului 53 ala-asteikäistä (1.-6.) ESY-luokan oppilasta. Aineistoa kerättiin vuosina 1988-1997. ESY-opetukseen liittyvien käytännön tilanteiden kuvaus rakentuu niistä vaiheista, jotka käydään läpi sillä aikavälillä, kun oppilas tulee ESY-luokalle ja mahdollisesti muutaman kuntoutusvuoden jälkeen siirretään virallisella päätöksellä takaisin yleisopetukseen. Varsinaista opetuksessa tapahtuvaa kasvatus- ja oppimisprosessia esitellään viiden oppimisteoreettisen lähestymistavan avulla.

ESY-oppilaan tukemisessa toteutetaan kasvatuksellisen kuntoutuksen periaatteita. Opetuksessa korostuu opettajan ja oppilaan vanhempien välinen tiivis yhteistyö. Säännöllisesti toteutuvan yhteydenpidon avulla opettaja saa kokonaiskäsityksen oppilaan elämänkokemuksista ja kasvuympäristöistä. Tällaisella tiedolla on ratkaiseva merkitys ESY-opettajan toteuttamalle kasvatustyölle. ESY-opetuksessa toteutettavan työtavan, jossa parhaassa tapauksessa vanhemmat ja opettaja vuorovaikutteisesti suunnittelevat lapsen kasvatukseen ja opetukseen liittyviä asioita, on tarkoitus rohkaista vanhempia osallistumaan ja antamaan tärkeä asiantuntijaosuutensa lapsensa kasvun tukemiseen. Aikuisten välisen yhteistyön kautta syntyneen tuttuuden ja luottamuksen avulla on tuloksellista selvittää vaikeitakin oppilaaseen liittyviä pulmatilanteita. Lapselle ja hänen kehitykselleen on merkityksellistä myös se, että opettajan ja hänen vanhempiensa yhteinen sitoutuminen on selkeästi ulospäin nähtävissä. Kirjallisesti laadittavan oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) laatiminen luo perustan vanhempien, oppilaan ja opettajan sitoutumiselle.

Joissakin tapauksissa pelkkä ESY-opettajan ja vanhempien antama tuki ei riitä ESY-oppilaan kuntouttamiseksi, vaan avuksi tarvitaan koulun ja kodin ulkopuolisia erityispalveluja (esim. sosiaalitoimi, perheneuvola, terveystoimi). ESY-opettajan tehtäviin kuuluu esitellä vanhemmille mahdollisia tukipalveluja ja ehdottaa niiden käyttöön ottoa ko. lapsen auttamiseksi. Tavoitteena pidetään sitä, että kaikki ESY-oppilaan asioissa mukana olevat aikuiset (vanhemmat, erityisopettajat ja yleisopetuksen opettajat, koulunkäyntiavustajat ja muut eri tukitahoja edustavat työntekijät) tapaisivat säännöllisesti yhteisissä keskustelutilaisuuksissa, joissa suunnitellaan tukitoimien järjestämistä ja eri osapuolien vastuulle kuuluvaa tehtäväjakoa. Tästä laaditaan kirjallinen suunnitelma, johon jokainen osallistuja pyrkii henkilökohtaisesti sitoutumaan. Näin toimittaessa on tavoitteena taata moniammatillinen, perhekeskeinen yhteistyö ja tuettavan lapsen kokonaisvaltainen kuntouttaminen.

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ESY-opetuksessa toteutetun oppilaan kokonaisvaltaisen tukemisen ja sen edistymisen laatuun olivat yhteydessä oppilaan lapsuudenaikaiset luottamussuhteet läheisiin aikuisiin ja lähikasvattajien toteuttaman lapsen kasvatuksen johdonmukaisuus. Toisaalta ratkaiseva osuus oli myös sillä, kuinka paljon ja millä tavoin oppilaan lähikasvattajat osallistuivat muiden tukitahojen kanssa tehtävään moniammatilliseen, perhekeskeiseen yhteistyöhön. Lisäksi oli nähtävissä se, että moniammatillisessa yhteistyössä onnistuttiin paremmin, jos oppilaan kuntoutukseen (lääkinnällinen, sosiaalinen) osallistuvien työntekijöiden ja ESY-opettajan välinen yhteydenpito oli säännöllistä, asiallisen avointa ja jatkuvaa.

Edellä esille nostettuihin haasteisiin vastaamiseksi tässä tutkimuksessa esitetään resurssien lisäämistä pienten lasten vanhempien ohjaustyöhön, jonka avulla jaettaisiin tietoa lapsen varhaiskehitykseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista ja joka voisi toteutua ongelmia ennalta ehkäisevästi terveydenhuoltoon kuuluvan neuvolatoiminnan yhteydessä. Lisäksi moniammatilliseen yhteistyöhön toivotaan selkeää ja kaikkia sidosryhmiä (koulu-, sosiaali- ja terveystoimi) yhdistävää valtakunnallista ohjeistusta, jotta työntekijöillä olisi käytännön tasolla tiedossa vastuukysymyksiä ja tiedonsiirtoa koskevat yhteiset pelisäännöt, joiden mukaan voitaisiin toimia tavoitteena lapsen kokonaisvaltainen tukeminen. Lisäksi eri ammattialoja edustavien henkilöiden olisi hyvä saada lisäohjausta ja -koulutusta erilaisista yhteistyömalleista moniammatillisen, perhekeskeisen yhteistyön toteuttamista varten. Tutkijan mielestä työntekijöiden työnjakoa selventäisi ja helpottaisi, jos heillä olisi enemmän tietoa toistensa työkentästä ja siellä vallitsevista käytänteistä, jotta kuntoutettava lapsi/nuori saisi mahdollisimman kokonaisvaltaista ja tehokasta aikuisten antamaa tukea ongelmaansa. Tutkimusten avulla tulisi eri sidosryhmiä edustavien käytännön työntekijöiden äänet saada kuuluviin siitä, mitkä seikat heidän mielestään hidastavat tai estävät lapsen tai nuoren erityistuen piiriin pääsyä.

Opettaja-tutkija esittää kuntoutuskäsitteen ja sen osa-alueiden (lääkinnällinen, sosiaalinen, kasvatuksellinen, ammatillinen) selkiyttämistä ja esille nostamista eri sidosryhmiä koskevassa lainsäädännössä. Sen avulla korostuisi - kaikkia kuntoutuksen osa-alueita yhtenäisesti koskeva - kokonaisvaltaisen kuntoutuksen tarpeellisuus lapsia ja nuoria tuettaessa sekä kuntotuksen eri osa-alueiden välisen yhteistyön välttämättömyys ja jatkuvuus.


[laskuri] käyntiä 27.03.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto