Yliopistologo

LL Sanna Kilpisen immunologian alaan kuuluva väitöskirja

Inflammatory Cytokines and Their Promoter Polymorphisms (Inflammatoriset sytokiinit ja niiden promoottorialueen polymorfiset kohdat)

tarkastetaan 16.4.2003 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 1 auditoriossa, Lenkkeilijänkatu 6, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Jorma Ilonen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Mikko Hurme.

***

Sanna Kilpinen on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Kilpisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 922, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5638-6, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 242, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5639-4, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Sanna Kilpinen, sanna.kilpinen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Polymorfia, DNA:ssa esiintyvä perinnöllinen rakennevaihtelu, on yleinen ilmiö ihmisen geeneissä.Yksinkertaisimmillaan polymorfia merkitsee yhden emäksen vaihtumista toiseksi, ja tällöin populaatiossa tavataan vain kahta vaihtoehtoista muotoa, ts. kahta alleelia.

Sytokiinit ovat solujen tuottamia liukoisia välittäjäaineita, jotka aktivoivat kohdesoluja spesifisten reseptoreidensa välityksellä. IL-1 ja IL-6 ovat ns. proinflammatorisia sytokiineja, joilla on merkitystä erityisesti tulehdusreaktion alkuvaiheessa. IL-10 taas puolestaan kuuluu ns. anti-inflammatorisiin sytokiineihin,jotka vaimentavat tulehdusreaktion voimakkuutta. Myös sytokiinigeeneissä on havaittu polymorfiaa ja geenin säätelyalueella sijaitsevan vaihtelun on arveltu voivan vaikuttaa geenin luentaan ja siten geenituotteen tuotantoon.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää IL-1, IL-6 ja IL-10 geenien säätelyalueella sijaitsevien polymorfisten kohtien esiintymistä terveessä suomalaisessa väestössä. Näiden kohtien mahdollista vaikutusta ko. proteiinin tuotantoon analysoitiin joko sytokiinin plasmatasoja tai in vitro-tasoja mittaamalla. Rakennevaihtelukohtia on myös käytetty erilaisten tautien ennusteen ja/tai sairastumisriskin arvioinnissa. Tässä työssä tautimallina käytettiin Epstein-Barr-virusinfektiota. Koska em. sytokiineilla on tärkeä rooli vasta-ainevälitteisen immuniteetin kehittymiselle, haluttiin lisäksi analysoida geenien periytyvän vaihtelun mahdollista merkitystä vasta-ainevälitteiselle immuniteetille.

Tutkimuksessa käytetyt seerumi- ja DNA-näytteet ovat peräisin terveiltä aikuisilta. Vastasyntyneiden vastaavat näytteet on saatu synnytyksen yhteydessä saatavasta napaverestä. Lisäksi tutkittiin seerumi- ja DNA-näytteet 116 lapselta, jotka saapuivat pediatriseen konsultaatioon. Polymorfiakohtien tutkimiseen käytettiin PCR-tekniikkaa ja geelielektroforeesia. Sytokiinitasot, EBV-IgG-luokan vasta-aineet ja anti-hsp60 vasta-aineet määriteltiin ELISA-menetelmällä. Plasman immunoglobuliiniluokat analysoitiin nefelometrisesti.

Polymorfiakohtien alleeli- tai haplotyyppifrekvenssit eivät poikenneet aiemmin eurooppalaisperäisissä populaatioissa kuvatuista frekvensseistä. Tiettyjen sytokiinigeenien emäsvaihto-polymorfian ja sytokiinituotannon välillä havaittiin yhteys, mikä voi tarkoittaa sitä, että ko. kohdat ovat tärkeitä tuotantotason säätelyssä. IL-10 geenin polymorfisilla kohdilla voi olla merkitystä EBV-infektioon sairastumisen kannalta. Sytokiinigeenien emäsvaihtopolymorfialla voi olla myös merkitystä vasta-ainevälitteisen immuniteetin säätelyssä. On kuitenkin huomattava, että poikkileikkaustutkimuksen antama informaatio on aina varsin rajallista ja altis sekoittaville tekijöille, ja siten seurantatutkimusten tulisi varmentaa havaitut löydökset.


[laskuri] käyntiä 02.04.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto