Yliopistologo

HL Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen aluetieteen alaan kuuluva väitöskirja

OUR PLACES - THEIR SPACES Urban Territoriality in the Northern Irish Conflict (MEIDÄN PAIKKOJA - NIIDEN TILOJA Urbaani territoriaalisuus Pohjois-Irlannin konfliktissa)

tarkastetaan 25.4.2003 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli-salissa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Anssi Paasi (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Jouni Häkli.

***

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen on syntynyt 1976 Tampereella. Hän valmistui ylioppilaaksi 1995 Kouvonrinteen lukiosta (Kouvola). Yhteiskuntatieteiden maisteriksi (pääaineena yhteiskuntamaantiede) hän valmistui 1998 Joensuun yliopistosta ja hallintotieteiden
lisensiaatiksi 2002 Tampereen yliopistosta. Kuusisto-Arponen on työskennellyt projektitutkijana Suomen Akatemian tutkimusprojektissa vuosina 1998-2001, sekä Aluetieteen ja ympäristöpolitiikan laitoksella tutkimusassistenttina 2002-

Kuusisto-Arposen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 920, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5618-1, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 240, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5619-X, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen, 050-521 63 69 (koti), anna-kaisa.kuusisto@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Pohjois-Irlannin konflikti paikallisten ihmisten arkielämässä

Pohjois-Irlannin konflikti on usean vuosikymmenen ajan ollut median mielenkiinnon kohteena. Varsinkin 1990-luvulla alkanut rauhanprosessi on usein nostanut Pohjois-Irlannin otsikoihin eri puolilla maailmaa. Rauhanprosessista huolimatta on kuitenkin aiheellista kysyä onko Pohjois-Irlannissa todella rauha? Millaista on elää Pohjois-Irlannissa ja kuinka konflikti on vaikuttanut paikallisten ihmisten arkielämään. Teoreettisesti haastava kysymys on myös se kuinka tilan hallinta ja konfliktin uusintaminen ovat yhteydessä toisiinsa. Näihin kysymyksiin väitöskirjani Our Places-Their Spaces vastaa.

Pohjois-Irlannin konfliktin juuret ovat paljon kauempana historiassa kuin yleensä oletetaan. Viimeistä kolmea-
kymmentä vuotta voidaankin kutsua modernin konfliktin vaiheeksi, sillä ensimmäiset väkivaltaiset yhteenotot on tiettävästi käyty jo 1200-luvulla. Väitöskirjassani olen tutkinut Pohjois-Irlannin konfliktia paikallisten ihmisten tilakäsityksen kautta. Paikallinen territoriaalisuus eli tilan hallinnan politiikka luo turvallisuutta paikallisyhteisöille. Tiukasti rajattu elinympäristö, rajojen (fyysisiä sekä mentaalisia) luominen, sekä dikotomiat (me ja muut, protestantit ja katoliset, ystävä ja vihollinen, unionistit ja nationalistit) määrittävät paikallisten ihmisten arkikäytäntöjä. Me ja muut jaottelu näkyy muun muassa asuinalueiden segregoitumisessa: katoliset ja protestantit asuvat usein omilla alueillaan. Sosiaalinen kanssa käyminen rajoittuu oman yhteisön hallitsemille asuinalueille, koulujärjestelmä perustuu valtion kouluihin, joissa protestantti lapset käyvät ja katolisen kirkon omistamiin kouluihin.Konflikti on luonut monia käytäntöjä, jotka omalla tavallaan ovat mahdollistaneet elämisen konfliktin ja jännitteiden repimässä yhteiskunnassa. Nämä käytännöt ovat kuitenkin luoneet nk. territoriaalisen ansan. Territoriaalisella ansalla tarkoitetaan sosiaalisten ja tilallisten ulottuvuuksien rajoittuneisuutta. Erityisen selvästi territoriaalisuus näkyy kaupungeissa. Tätä ilmiötä olen tutkimuksessani kutsunut urbaanin rajamaan (urban borderland) muodostumiseksi. Urbaani rajamaa tarkoittaa "meidän paikkojen" (our places), jotka ovat turvallisuuden saarekkeita, erottamista "toisten tiloista" (their spaces), jotka ovat pelon paikkoja.

Tutkimuksessani analysoin paikallisten ihmisten kokemuksia konfliktista, territoriaalisesta ansasta ja uudesta nk. haastavasta yhteiskunnallisesta diskurssista, jota rauhanprosessi monine uudistuksineen edustaa. Väitöskirjani tutkimuskohde urbaani rajamaa on Derry/Londonderryn kaupunki. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin
ryhmähaastatteluilla (vuonna 2000), joita oli yhteensä seitsemän. Kaksi ryhmistä oli muodostettu pelkästään protestanteista, kolme pelkästään katolisista ja kaksi ryhmää joissa oli molempien paikallisyhteisöjen edustajia. Näiden keskustelujen pohjalta työssäni paneudutaan moniin arkielämän käytäntöihin; kuinka yhteisö rajaa ja rakentaa "meidän paikkoja", miten yhteisöjen välisiä rajoja kommunikoidaan, miten väkivalta näyttäytyy arkielämän kokemuksessa, millaisia selviytymisstrategioita ihmisillä on ja lopulta kuinka rauhanprosessi vaikuttaa tilan hallinnan problematiikkaan.

Empiirisenä tuloksena esitän kolme narratiivia, jotka osoittavat kuinka pyrkimys hallita tilaa on vaikuttanut erilailla paikallisiin ihmisiin. Aktivistit (activists) toteuttavat vahvan territoriaalisuuden mallia, jossa tilan rajaaminen ja toiseuden ulkoistaminen ovat ainoita keinoja selvitä konfliktiyhteiskunnassa. Alistuneet (acquiescent) sen sijaan elävät territoriaalisessa ansassa mutta he eivät aktiivisesti osallistu konfliktin uusintamiseen. Tämän narratiivin omaksuneille territoriaalinen ansa näyttäytyy pysyvänä tilana, josta ei ole ulos pääsyä. Aivan päinvastainen lähtökohta löytyy visionäärien (visionaries) narratiivista. Heille territoriaalinen tilan hallinnan politiikka on muutettavissa oleva prosessi. Visionäärit haastavat vanhan jaotteluihin perustuvan yhteiskunnallisen tilanteen. Visionääri narratiivin kautta urbaani rajamaa ja monet sosio-spatiaaliset prosessit tulevat kokemaan suurimman muutos paineen.

Tällä hetkellä Pohjois-Irlannissa eletään muutosten aikakautta: vanha territoriaalinen tilan hallinta kohtaa rauhanprosessin haasteet. Yhtäältä paikallisten ihmisten ja yhteisöjen tulee ottaa kantaa aseistariisuntaan, uuteen maakuntahallitukseen ja muihin Belfastin sopimuksen tuomiin uudistuksiin, sekä toisaalta paikallisyhteisöt haluavat pitää kiinni omista kulttuurisista oikeuksistaan. Poliittinen rauhanprosessi onkin kohdannut ajoittain paljon vastustusta ja protestimielialaa paikallisesti. Selväksi on kuitenkin tullut, että yhteiskunnallinen tilanne on tullut haastetuksi sekä sisältäpäin että myös monien kansainvälisten toimijoiden taholta. Tutkimukseni johtopäätös on kuitenkin, että tilan hallinnan politiikka säilyy olennaisena osana Pohjois-Irlantilaista arkielämää. Jaottelut meidän paikkoihin ja niiden tiloihin ei välttämättä katoa rauhanprosessin myötä. Kuitenkin ajoittain ja paikoitellen on ollut mahdollista osoittaa kuinka territoriaalinen tilan hallinta on murenemassa tai ainakin muuttumassa vähemmän politisoituneeksi toiminnaksi kuin aiemmin.


[laskuri] käyntiä 09.04.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto