Yliopistologo

LL Antero Heloman työterveyden alaan kuuluva väitöskirja

Impact and Implementation of the Finnish Tobacco Act in Workplaces (Tupakkalain vaikutukset ja toteutuminen työpaikoilla)

tarkastetaan 6.6.2003 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Puska (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Helena Taskinen.

***

Antero Heloma on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 1997 lähtien lääninlääkärinä Etelä-Suomen lääninhallituksessa.

Heloman väitöskirja ilmestyy Työterveyslaitoksen sarjassa, People and Work Research Reports 57, Helsinki 2003. ISBN 951-802-536-3, ISSN 1237-6183.

Väitöskirjan tilausosoite: Työterveyslaitos, Topeliuksenkatu 41a A, FIN-00250 Helsinki, puh. (09) 474 71, fax (09) 477 5071, http://www.ttl.fi

Lisätietoja: Antero Heloma, (09) 241 0040 (koti), 040-528 1590 (työ), Antero.Heloma@ttl.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Suomen tupakkalaki säädettiin vuonna 1976. Lakia uudistettiin vuonna 1994 siten, että myös työpaikat tulivat lain piiriin. Lainmuutos tuli voimaan maaliskuussa 1995 ja se salli tupakoinnin ainoastaan täysin erillisissä tupakointiin varatuissa tiloissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia uudistetun lain vaikutuksia työtekijöiden tupakointiin ja tupakansavulle altistumiseen. Ennen lain voimaantuloa talvella 1994-1995 tehtiin 10 suurella ja keskisuurella työpaikalla kyselytutkimus ja sisäilman nikotiinimittaukset lähtötilanteen selville saamiseksi. Samat selvitykset uusittiin talvella 1995-1996, kun laki oli ollut voimassa noin vuoden. Kolmas tutkimuskerta oli keväällä 1998, 3 vuotta lain voimaantulon jälkeen. Kysymyksessä on ensimmäinen tutkimus, jossa selvitettiin kansallisen tupakkalain vaikutuksia. Myöskään muista maista ei ole olemassa vastaavia tutkimuksia.

Jo lyhyen tähtäimen seurannassa saatiin erittäin positiiviset tulokset. Tutkituilla työpaikoilla työntekijöiden tupakointi väheni keskimäärin 5 prosenttiyksiköllä 30 %:sta 25 %:iin. Myös tupakointia jatkaneet työntekijät vähensivät tupakointiaan. Heillä päivittäin poltettujen savukkeiden määrä laski 19:stä 16:een. Tupakoimattomien altistuminen työpaikan tupakansavulle väheni myös merkittävästi. Täysin altistumattomien osuus nousi vuodessa 19 %:sta 54 %:iin. Samalla yli 4 tuntia altistuneiden osuus laski neljännekseen ennen lain voimaantuloa vallinneesta tilanteesta eli 32 %:sta 8 %:iin. Parhaat tulokset saavutettiin teollisuustyöpaikoilla.

Vuonna 1998 altistuminen väheni edelleen niin, että täysin altistumattomia oli 71 % ja yli 4 tuntia altistuneita enää 3 %. Pitkäaikaisseurannassa tulokset paranivat erityisesti teollisuus- ja toimistotyöpaikoilla, mikä johtui pitkälti siitä, että tupakointi kiellettiin näillä työpaikoilla joko kokonaan tai niiden lähes kaikissa sisätiloissa. Ainoastaan palvelualan työpaikoilla todettiin jossain määrin takaisinpäin menoa, ja niillä myös lain noudattaminen oli heikointa. Kokonaisuudessaan työntekijöiden tupakointi työpaikan sisätiloissa väheni koko seuranta-aikana 1994-1998 83 %:sta 31 %:iin. Työilman nikotiinin pitoisuudet laskivat samana aikana noin kymmenesosaan lähtötasosta, mikä vahvisti kyselytutkimuksessa saadut tulokset. Koko seuranta-aikana työntekijöiden tupakointi laski miehillä jatkuvasti, mutta naisilla todettiin pitkäaikaisseurannassa nousua tupakoinnissa. Koko tutkimusjoukossa tupakointi ei enää laskenut vuonna 1998, vaan pysyi tupakkalain voimaantulon jälkeisellä tasolla 25 %:ssa.

Läpi koko tutkimuksen ajan työntekijöiden asenteet työpaikkatupakointiin muuttuivat yhä enemmän savuttoman työpaikan suosimisen suuntaan. Ennen tupakkalakain uudistutta täysin savutonta työpaikkaa kannatti 28 % tupakoimattomista työntekijöistä. Vuonna 1998 kannattajien osuus oli noussut 43 %:iin. Tupakoivien keskuudessa täydellisen savuttomuuden kannatus yli kaksinkertaistui seuranta-aikana 1994-1998.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työpaikkoja koskeva tupakkalaki on ollut erittäin tehokas keino pyrittäessä vähentämään passiivista tupakointia työpaikoilla. Lain avulla saavutettiin parempi teho kuin muilla yksittäisillä keinoilla, joita on käytetty tupakoinnin vähentämiseksi maassamme. Tutkimuksen tulokset - esimerkiksi palvelualan työpaikoilla tapahtunut lievä tupakansavualtistumisen lisääntyminen pitkäaikaisseurannassa - osoittavat kuitenkin, että lain tueksi tarvitaan myös muita keinoja. Näitä ovat mm. tupakan hintapolitiikka ja tupakointia vähentävät terveyden edistämiskampanjat sekä työntekijöiden tupakoinnin lopettamisen tukeminen. Lakia tukevia toimenpiteitä ei kuitenkaan toteutettu riittävästi 1990-luvun lopulla lain säätämisen jälkeen, vaan tupakoinnin vähentämiseen käytettävä osuus terveyskasvatuksen määrärahasta väheni. Uusia tutkimuksia tarvitaan erityisesti pientyöpaikoilla ja ravintoloissa, joissa tupakointi ja tupakansavulle altistuminen näyttäisivät olevan edelleen selvästi suurempi ongelma kuin keskisuurilla ja suurilla työpaikoilla.


[laskuri] käyntiä 27.05.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto