Yliopistologo

LL Kirsi Mustalahden lastentautien alaan kuuluva väitöskirja

Silent Coeliac Disease (Oireeton keliakia)

tarkastetaan 1.8.2003 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen isossa luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Alessandro Ventura (IRCCS Burlo Carolofolo). Kustoksena toimii professori Markku Mäki.

***

Kirsi Mustalahti on syntynyt 07.12.1963 Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa ja lastentautien erikoislääkärin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskentellyt tutkijana Tampereen yliopiston keliakiatutkimusryhmässä vuodesta 1999 ja vuodesta 2001 lähtien Tampereen yliopiston lastentautien tutkimuskeskuksessa.

Mustalahden väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 946, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5720-X, ISSN 1455-1616.Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 269, Tampereen yliopisto 2003.
ISBN 951-44-5721-8, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Kirsi Mustalahti, 050-37 87 106 (koti), (03) 215 8404 (työ), kirsi.mustalahti@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Oireeton keliakia voidaan määritellä keliakian tautimuodoksi, jossa henkilöllä on keliakialle tyypillinen ohutsuolinukan vaurio, mutta keliakiaan viittaavia oireita ei esiinny. Taustatekijät, jotka vaikuttavat siihen, esiintyykö keliakia oireisena vai oireettomana, ovat toistaiseksi tuntemattomia. Ilman aktiivista vasta-ainein tapahtuvaa seulontaa oireeton keliakia jää usein diagnosoimatta. Gluteenittomasta ruokavaliosta aiheutuvat hyödyt oireettomassa keliakiassa ovat toistaiseksi vielä puutteellisesti tutkittuja.

Tässä tutkimuksessa oireettoman keliakian esiintyvyyttä selvitettiin 3654 koululaisen valikoimattomassa aineistossa sekä keliakian riskiryhmässä, joka muodostui 466:sta keliakiaa sairastavien potilaiden ensimmäisen asteen sukulaisista. Seulontamenetelminä käytettiin endomysium ja kudostrasglutaminaasi vasta-aineita. Keliakia diagnoosit varmennettiin ohutsuoli koepalasta niissä tapauksissa, joissa potilas suostui maha-suolikanavan tähystykseen.
Niiltä henkilöiltä, joilla todettiin keliakiaan viittaavia vasta-aineita, tutkittiin myös keliakian perinnölliset riskitekijät HLA-DQ2 ja -DQ8. Näiden keliakialle altistavien riskitekijöiden vaikutusta keliakian taudinkuvaan tutkittiin vertailemalla kudostyyppejä 28 sisarusparilla. Näissä sisaruspareissa toinen sairasti keliakian oireista ja toinen oireetonta muotoa. Gluteenittoman dieetin aiheuttamaa hyötyä keliakiassa selvitettiin määrittämällä luuntiheys 19 oireettoman keliakia potilaan reisiluun kaulasta ja selkänikamasta ennen gluteenitonta dieettiä ja vuoden kuluttua dieetin aloittamisesta käyttäen radiologista DEXA-menetelmää. Kontrolleina oli 30 oireiden vuoksi diagnosoitua keliaakikkoa. Keliaakikkojen luuntiheys arvoja verrattiin samaa sukupuolta olevien nuorten aikuisten luuntiheyksiin.

Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin gluteenittoman ruokavalion vaikutusta 19 oireettomana todetun keliaakikon elämänlaatuun. Mittareina käytettiin kahta kyselykaavaketta, joista toinen on yleistä hyvinvointia mittaava PGWB-kaavake ja toinen mahasuolikanavan oireita mittaava GSRS-kaavake.

Tämä tutkimus osoitti selvästi, että keliakia on oletettua yleisempi sairaus. Seulotussa valikoimattomassa koululaisaineistossa ohutsuolinäytteestä todetun keliakian yleisyys oli 1:99. Osalla vasta-aine positiivisista henkilöistä oli lisäksi ohutsuolinäytteissä viitteitä alkavasta keliakiasta vaikka keliakialle tyypillistä ohutsuolinukan vauriota ei ollut todettavissa. Näiden henkilöiden perimä oli myös keliakiaan sopiva. Mikäli nämä henkilöt lasketaan mukaan esiintyvyyslukuun, saadaan keliakian yleisyydeksi 1:67. Jopa kolmannes kaikista keliaakikoista oli täysin oireettomia. Sama ilmiö todettiin myös keliaakikkojen ensimmäisen asteen sukulaisten joukossa: vaikka nämä perheet olivat hyvin tietoisia keliakiaan viittaavista oireista, 466:n ensimmäisen asteen sukulaisen joukosta löytyi kuitenkin 44 endomysium vasta-aine positiivista henkilöä, joista 28:lla todettiin ohutsuoli koepalalla varmistettu keliakia.

Seulontamenetelminä käytettyjen endomysium- ja kudostransglutaminaasi vasta-aineiden tulokset vastasivat hyvin toisiaan ja osoittautuivat luotettaviksi keliakiaan sopivien ohutsuolen limakalvon muutosten ennustajiksi. Lisäksi vasta-aine positiivisilla henkilöillä todettiin poikkeuksetta keliakiaan sopiva perimä, mikä osaltaan lisää vasta-aine testien luotettavuutta keliakian seulonnassa.

Kudostyyppi ei näytä olevan merkittävä tekijä keliakian kliinisen taudinkuvan määräytymisessä. Oireettomat ja oireiset keliaakikot eivät poikkea toisistaan tunnettujen perintötekijäiden suhteen, vaan taudinkuvaan vaikuttavat todennäköisesti muut, toistaiseksi tuntemattomat tekijät tai mahdollisesti myös ympäristötekijät.

Oireettomien ja oireisten keliaakikkojen luuntiheymittaukset osoittivat, että taudin toteamisvaiheessa luuntiheys on alentunut molemmilla ryhmillä verrattuna terveisiin verrokkeihin. Gluteeniton dieetti paransi sekä oireettomien että oireisten keliakia potilaiden luuntiheyttä merkittävästi jo vuoden kuluessa hoidon aloittamisesta, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa väheneekö luuntiheyden paranemisen myötä myös murtumien vaara merkittävästi.

Myös keliaakikkojen elämänlaatu näyttää paranevan gluteenittoman dieetin myötä sekä oireisilla, että yllättäen myös oireettomilla keliaakikoilla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin elämänlaatua kuitenkin vain vuoden ajan taudin toteamisen jälkeen, joten on epäselvää, jatkuvatko gluteenittoman dieetin aiheuttamat suotuisat vaikutukset myös pidemmällä aikavälillä.

Oireettoman keliakian yleisyys puoltaisi jopa väestötason seulontatutkimuksia, koska hoitamattomaan oireettomaan keliakiaan näyttää liittyvän samanlaisia riskejä kuin hoitamattomaan oireiseenkin keliakiaan. Toisaalta oireettoman taudin toteaminen seulonnalla on epäeettistä, ellei hoidolla voida osoittaa olevan selviä positiivisia vaikutuksia henkilön terveyden kannalta. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että gluteeniton dieetti on hyödyllinen myös oireettomassa keliakiassa, eikä dieetin noudattaminen näytä heikentävän oireettomienkaan potilaiden elämänlaatua. Gluteenittoman dieetin aiheuttamia hyötyjä ei kuitenkaan ole vielä riittävän selvästi osoitettu, jotta väestötason seulontaa keliakian suhteen voitaisiin pitää suositeltavana. Sen sijaan keliakian riskiryhmien tunnistaminen ja taudin aktiivinen seulonta heidän keskuudessaan on suositeltavaa taudin myöhäisvaikutusten estämiseksi.



[laskuri] käyntiä 23.06.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto