Yliopistologo

LL Jukka Lumion sisätautiopin ja infektiotautien alaan kuuluva väitöskirja

Studies on the Epidemiology and Clinical Characteristics of Diphtheria during the Russian Epidemic of the 1990s (Kliinisiä ja epidemiologisia tutkimuksia Venäjän 1990-luvun kurkkumätäepidemiasta)

tarkastetaan 26.09.2003 klo 13 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Heikki Peltola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Mustonen.

***

Jukka Lumio on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt Tampereen yliopistollisen sairaalan infektitautien erikoislääkärinä vuodesta 1983.

Lumion väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 954, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5749-8, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 278, Tampereen yliopisto 2003.
ISBN 951-44-5750-1, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Jukka Lumio, 050-352 3875 (koti), (03) 311 64598, jukka.lumio@pshp.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tausta: Kurkkumätä eli difteria on Corynebacterium diphtheriae -bakteerin aiheuttama vakava infektiotauti. Sen oireet aiheuttaa bakteerin tuottama myrkky. Yleisin kurkkumädän muoto on ylähengitysteiden tulehdus. Vakavaksi taudin tekee tukehtumisvaara ja sydänlihasvaurio. Difteria on historia suurimpia tappajia. Euroopasta se hävisi toisen maailmansodan jälkeen elintason nousun ja rokotusten myötä. Suomen naapurissa Venäjällä alkoi vuonna 1990 difteriaepidemia, jossa sairastui 150.000 ja kuoli 5.000 henkilöä. Tämä tragedia oli samalla mahdollisuus tutkia hengitystiedifteriaa ensimmäisen kerran puoleen vuosisataan, koska epidemioita ei ollut esiintynyt teollissa maissa 50 vuoteen. Tampereen yliopistollisen sairaalan, Pietarin Jatkokoulutusakatemian (MAPS) ja Pietarin Botkinin infektiosairaalan välillä solmittiin kesällä 1994 tiedeyhteistyösopimus kurkkumädän tutkimiseksi.

Tavoitteet: Tutkimussarjalla pyrittiin selvittämään kurkkumädän tartuntatapoja ja leviämiskykyä sekä taudin oireita ja taudin vakavuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Aineisto ja menetelmät: Aineistona olivat toisaalta kaikki Suomessa Venäjän epidemian seurauksena sairastuneet henkilöt, toisaalta Pietarissa difterian takia sairaalassa hoidetut aikuiset. Suomalaiset kurkkumätäpotilaat saatiin tietoon Kansanterveyslaitokseen tehdyistä tartuntatauti-ilmoituksista. Pietarilaiset potilaat tavoitettiin Botkinin sairaalasta, jossa hoidetaan kaikki pietarilaiset difteriatartunnan saaneet aikuiset. Taudinkuvaa tutkittiin taannehtivasti sairauskertomustietoja käyttäen. Sydänvaurioiden yleisyyttä ja riskitekijöitä selvitettiin ennakkoon suunnitellulla (prospektiivisella) tutkimuksella.

Tulokset: Vuosina 1990­2002 kaikkiaan 10 henkilön todettiin saaneen kurkkumätätartunnan matkustettuaan Suomesta Venäjän epidemia-alueelle. Tänä ajanjaksona tehtiin yli 6 miljoonaa matkaa Suomesta Venäjälle. Lisäksi kaksi lasta sai tartunnan Suomessa Venäjältä kyläilemään tulleelta henkilöltä. Neljä tartunnan saaneista sairastui vakavasti ja kaksi heistä kuoli. Kaikilla vakavasti sairastuneilla oli ollut suora sylkikontakti venäläiseen henkilöön. Suomessa 91 terveydenhoitotyöntekijää altistui hoidon aikana difteriapotilaiden hengitystie-eritteille. Viljelyin ei yhdelläkään työntekijällä todettu tartuntaa. Venäjällä tutkittiin 1.860 difteriapotilasta. Kahdella kolmasosalla nielussa ei ollut difterialle tyypillisinä pidettyjä katteita. Vakava toksinen tautimuoto oli 8%:lla. Potilaista kuoli 2%. Neljännes difteriapotilaista sai sydänlihasvaurion. Sydänvaurion riskitekijät olivat vaikea nielutulehdus ja yli 40 vuoden ikä. Kahdella prosentilla lääkärin mielestä oireista päätellen difteriaa sairastaneista oli nielussa vain sellainen difteria-bakteerikanta, joka ei tuottanut myrkkyä. Näistä potilaista kolme (3%) kuoli. Ruumiinavauksissa kaikilla kuolleista todettiin elinmuutoksia, jotka ovat tyypillisiä toksiselle difterialle.

Johtopäätökset: Hengitysteiden kurkkumätä ei ole historiallisesti huonosta maineestaan huolimatta erityisen tarttuva tauti. Sen tärkein tartuntatien on todennäköisesti suora kontakti bakteeria kantavan henkilön hengitystie-eritteisiin. Tartunta väentungoksessa tai epäsuorasti saastuneiden astioiden tai muiden esineiden välityksellä on hyvin harvinainen. Sairaalassa työntekijöiden infektioriski on vähäinen, jos noudatetaan tavallisia sairaalahygieenisiä käytäntöjä, joita suositetaan muutenkin kaikkien potilaiden hodossa. Difteria on tautina hyvin saman kaltainen kuin edellisissä epidemioissa puoli vuosisataa sitten. Kuolleisuus väestön laajuisessa epidemiassa on kuitenkin nykyään pienempi. Kurkkumädän diagnoosi perustuu myrkkyä tuottavan difteria-bakteerin eristämiseen. Bakteerikannan toksiinintuottoa ei kuitenkaan aina kyetä osoittamaan laboratoriossa. Päätös siitä annetaanko sairastuneelle hoidon alussa difteriavastamyrkkyä (antitoksiinia) on tehtävä tapahtumatietojen ja taudinkuvan perusteella odottamatta tietoa bakteeriviljelystä ja bakteeriannan toksiinin tuosta.

Jatkotutkimukset: Suomalais-Venäläinen tutkimusryhmä jatkaa tutkimuksia selvittämällä difterialta suojaavia tekijöitä, kuten suojaavia vasta-ainetasoja. Näillä tutkimuksilla pyritään saamaan uutta tietoa rokostuskäytäntöjen perustaksi ja siten väestön suojaamiseksi tulevaisuudessa kurkkumätäepidemioilta.



[laskuri] käyntiä 22.09.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto