Yliopistologo

FL Heikki Mäki-Kulmalan filosofian alaan kuuluva väitöskirja

Vastakohdat vai kaksoset: tutkimus neuvostomarxismin suhteesta moderniin länsimaiseen rationaalisuuteen (Twins or Antipodes: soviet Marxism and modern western rationality)

tarkastetaan 4.10.2003 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B luentosalissa B1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjinä ovat dosentti Kimmo Kääriäinen (Helsingin yliopisto) ja dosentti Jussi Kotkavirta (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Leila Haaparanta.

***

Heikki Mäki-Kulmala on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän työskentelee tutkijana ja opettajana Tampereen yliopistossa.

Mäki-Kulmala väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 950, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5741-2, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 274, Tampereen yliopisto 2003.
ISBN 951-44-5742-0, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Heikki Mäki-Kulmala, 050-34 64 625 (koti), tthema@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Neuvostoliitto on mielletty usein joksikin erityisen venäläiseksi tai "itämaiseksi" ilmiöksi, jolle "modernit länsimaiset arvot ja ajattelutavat" olisivat olleet perin juurin vieraita. Tutkimuksessa pyritään osoittamaan tämä näkemys eräiltä keskeisiltä osiltaan virheelliseksi. Neuvostoliiton perustajat uskoivat itse olevansa kaikkein radikaaleimpia ja johdonmukaisimpia länsimaisen järjen - valistuksen, edistyksen, tieteen jne. - edustajia koko maailmassa. Porvaristo oli heidän mukaansa muuttumassa taantumukselliseksi luokaksi, edistyksen jarruksi. Modernin järjen tärkeimpänä ruumiillistumana he pitivät suurta, tieteellisesti ja rationaalisesti organisoitua tehdasta. He uskoivat, että yhteiskunnan ja ihmiselämän kaikki keskeiset ongelmat olisi mahdollista ratkaista tehtaan tarjoaman esikuvan mukaisesti. Myös Stalin oli tästä hyvin vakuuttunut ja juuri tässä merkityksessä häntä pidettiinkin yhtenä kaikkien aikojen suurimpana tiedemiehenä. Hän oli yhteiskunnan ja ihmismielen insinööri.

Jos "oikea" insinööritaito perustuu luonnontieteisiin, niin neuvostomarxismin haave hallita tieteellisesti ihmistä ja yhteiskuntaa (ja joskus oikeastaan koko todellisuutta!) saman logiikan mukaisesti edellytti yhteiskunnan ja ihmismielen (tai koko todellisuuden!) keskeisten liikelakien tuntemusta. Tähän neuvostomarxismin edustajat myös uskoivat pystyvänsä. Näin syntyi suurieleinen, mutta lähes kokonaan kuviteltu (ideologinen) tiede, joka ajan mittaan ajautui yhä syvempiin ristiriitoihin todellisten tieteiden kanssa. Kaikkein tunnetuimpia esimerkki tästä olivat T.D. Lysenkon biologia tai "pavlovilainen" psykologia, jonka mukaan ihmismieli muodostuisi perimmiltään vain ehdollisista reflekseistä.

Neuvostoliitto yritti siis jäljitellä länsimaiden luonnontieteitä ja tekniikkaa. Sen sijaan länsimaiden kulttuurin humanistis-demokraattinen aines kiinnosti sitä huomattavasti vähemmän.


[laskuri] käyntiä 23.09.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto