Yliopistologo

LL Timo Puolakan kirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Cementless total hip prosthesis and polyethylene liner wear. A study of the Finnish Arthroplasty Register, clinical and radiological outcomes and retrieval analyses (Sementitön lonkkatekonivel ja muoviliukupinnan kuluminen)

tarkastetaan 28.11.2003 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Hannu Miettinen (Kuopion yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Järvinen.

***

Timo Puolakka on syntynyt Kouvolassa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin, kirurgian sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Hän on aikaisemmin työskennellyt erikoistuvana lääkärinä ja vuodesta 2000 ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Vuodesta 2002 alkaen hän on työskennellyt erikoislääkärinä Tekonivelsairaala Coxassa.

Puolakan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 971, Tampereen yliopisto, Tampere 2003. ISBN 951-44-5809-5, ISSN 1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 297, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5810-9, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Timo Puolakka, 040-594 5490 (koti), (03) 3117 8086 (työ), timo.puolakka@coxa.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Suomen ensimmäinen lonkan tekonivelleikkaus tehtiin 1967. Tekonivelen lonkkamaljakko- ja reisi-osa kiinnitettiin luusementillä. Erityisesti nuorilla potilailla sementillisten lonkkatekonivelien pitkäaikaistulokset eivät kuitenkaan olleet riittävän hyvät ja syynä ajateltiin olevan sementtikiinnityksen. Tämä johti sementittömien lonkkatekonivelien kehittämiseen. Suomessa otettiin 1980- luvulla käyttöön ensimmäisen polven sementittömät tekonivelet, joissa yleisesti käytettiin sileäpintaisia kierrekuppeja lonkkamaljakko-osana. 1990-luvun alkupuolella käytettiin runsaasti toisen polven sementittömiä tekoniveliä, joissa käytettiin modulaarista poroosipintaista lonkkamaljakkokomponenttia ja 1990-luvun puolivälistä lähtien näistä kehitettyjä kolmannen polven sementittömiä tekoniveliä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat sementittömän lonkkatekonivelen tuloksiin. Erityisesti haluttiin selvittää muoviliukupinnan kulumista.

Ensimmäisessä ja toisessa osatyössä analysoitiin Suomen tekonivelrekisteriin rekisteröityjen lonkkatekonivelien tuloksia. Lonkan tekonivelleikkausten määrän todettiin lisääntyneen vuosien 1980-1999 aikana. Vuonna 1999 Suomessa tehtiin 4742 lonkan tekonivelen ensileikkausta ja 1158 uusintaleikkausta. Vuonna 1999 ensileikkausten insidenssi oli 93/100000. Vuonna 2020 ensileikkausten määrän ennustetaan olevan 7140 vuodessa. Ensimmäisen ja toisen polven sementittömien tekonivelien tulokset olivat huonommat kuin sementillisten tekonivelien tulokset. Uusintaleikkausten ja ensileikkausten määrän suhde on Suomessa ollut yli kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna. Vuonna 1999 Suomessa olisi tehty uusintaleikkauksia vain 472, jos uusintaleikkausten ja ensileikkausten suhde olisi ollut sama 10% kuin Ruotsissa. Jos uusintaleikkauksen hinnaksi arvioidaan 15000 euroa, olisi 686 uusintaleikkauksen vähennyksestä syntynyt 10 miljoonan euron säästö.
Sementillisten lonkkatekonivelien 10 vuoden pysyvyys on ollut tasaisesti 88%. Sementittömien lonkkatekonivelien 10 vuoden pysyvyys on parantunut seurantajakson aikana 71 prosentista 81 prosenttiin ollen edelleen huonompi kuin sementillisten lonkkatekonivelien. Kuitenkin viimeisten viiden vuoden aikana sementillisten (94%) ja sementittömien (96%) pysyvyys on ollut samaa luokkaa. Alle 55 vuotta olevien potilaiden tulokset olivat selvästi huonommat kuin vanhempien potilaiden. 10 vuoden pysyvyys oli 72% alle 55 vuotta olevilla potilailla. Yli 70 vuotta olevilla potilailla 10 vuoden pysyvyys oli 90%. Useimmilla vanhemmilla potilailla lonkkatekonivel toimii hyvin koko elämän ajan. Ensimmäisen ja toisen polven sementittömien lonkkatekonivelien huonot tulokset liittyivät kupin huonoon pysyvyyteen. Ensimmäisen polven sileät kierrekupit irtosivat ja toisen polven poroosipintaisten kuppien ongelmana oli liian nopea muovin kuluminen ja siitä seurannut ympäröivän luun syöpyminen (osteolyysi).Uudemmat kolmannen polven sementittömät lonkkatekonivelet näyttävät alustavan 5-7 vuoden seurannan perusteella toimivan hyvin.

Kolmannessa ja neljännessä osatyössä arvioitiin toisen polven sementittömän lonkkatekonivelen kliinisiä tuloksia. Muoviliukupinnan kulumista ja osteolyysiä arvioitiin röntgenkuvista. Tutkituissa tekonivelissä todettiin muovin kulumaksi 0,28mm/vuodessa, kun käytettiin 32mm tekonivelen nuppeja ja 0,14mm/vuodessa, kun käytettiin 28mm nuppeja. Regressioanalyysissä nopeaan muovinkulumaan liittyviä tekijöitä olivat 32mm nupin koon lisäksi kupin ruuvikiinnitys.
Huolimatta kupin muoviliukupinnan nopeasta kulumisesta, poroosipintaisen sementittömän tekonivelen reisiosan (femurkomponentin) tulokset olivat hyvät. Tekonivelen reisiosa pysyi hyvin kiinni ja sen yläosan poroosipinta näytti estävän muoviliukupinnan kulumisjätteen (polyeteeni debris) aiheuttamaa distaalista osteolyysiä reisiosan puolella.
Viidennessä osastyössä tehtiin vaurioanalyysi 20 uusintaleikkauksessa poistetulle tekonivelen lonkkamaljakko-osan muoviliukupinnalle. Merkittävin löydös oli, että pitkä yli 3 vuoden varastointiaika ennen leikkausta lisäsi merkittävästi muovin kulumista. Säilytysaikana muovissa tapahtui hapettumisen aikaansaamia muutoksia, jotka altistivat nopealle kulumiselle. Lonkkamaljakko-osan huono muotoilu aiheutti sen, että muoviliukupinnasta tuli liian ohut ja sen kiinnitys metalliseen kuppiin oli huono. Tutkitun muoviliukupinnan liian nopean kuluman syynä olivat monet muovimateriaaliin ja muotoiluun liittyvät tekijät ja niiden yhteisvaikutus.

Olisi suositeltavaa, että uudet tekonivelmallit otettaisiin yleiseen käyttöön vasta kontrolloitujen kliinisten tutkimusten jälkeen. Parasta olisi käyttää vain tekoniveliä, joiden tuloksista on näyttöä. Lonkkatekonivelien tulokset ovat Suomessa koko ajan parantuneet ja tällä hetkellä voidaan suurimmalle osalle potilaista tarjota potilaan loppuiän kestävä tekonivel. Sementillisten lonkkatekonivelien pitkän ajan tulokset yli 70 vuotiailla ovat hyvät. Nuoremmilla alle 55 vuotiailla pitkäaikaistulokset ovat olleet selvästi huonommat. Kolmannen polven sementittömillä proteeseilla 5-7 vuoden tulokset ovat lupaavia. Edelleen uusia parempia tekonivelmalleja sekä vaihtoehtoisia liukupintoja on etsittävä, erityisesti nuorten aktiivisten potilaiden käyttöön. Tulevaisuudessa tekonivelien tarve tulee edelleen lisääntymään väestön ikääntyessä ja väestörakenteen muuttuessa. Näihin lisääntyneen tarpeen aiheuttamiin kustannuksiin tulisi varautua.


[laskuri] käyntiä 10.11.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto