Yliopistologo

YTL Martti Soramäen tiedotusopin alaan kuuluva väitöskirja

Informaatioyhteiskunnan teoriat ja sähköisen viestinnän todellisuus. Eurooppalainen näkökulma (Theories of the Information Society and the Reality of the Electronic Communications. A European Perspective)

tarkastetaan 15.12.2003 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjinä ovat erikoistutkija, FT Timo Kuronen (Geologian tutkimuskeskus) ja yliopistonlehtori Hannu Nieminen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Kaarle Nordenstreng.

***

Martti Soramäki on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 1999 lähtien Yleisradiossa Media- ja EU-kehitys-toiminnan päällikkönä.

Soramäen väitöskirja ilmestyy sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 309, Tampereen yliopisto 2003. ISBN 951-44-5844-3, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Lisätietoja: Martti Soramäki, (09) 148 05006 (työ), m.sora@kolumbus.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Väitöskirja analysoi ja vertailee ensiksi erilaisia informaatioyhteiskuntateorioita (Daniel Bell, Manuel Castells, Frank Webster, Adair Turner, Peter F. Drucker ja Nico Stehr) ja tutkii erityisesti niissä esitettyjä näkemyksiä verkoistoitumisesta, palvelujen kehityksestä ja globalisaatiosta.

Toiseksi tarkastellaan Yhdysvaltojen ja EU:n sähköisen viestinnän rakennetta ja konvergenssia sekä sähköisen median ja teletoiminnan sisältöjen eli ohjelmien ja palvelujen kehitystä taustana erityisesti Internet- ja teleyritysten kuplatalouden puhkeaminen. Väitöskirjan lopussa pohditaan teoreettisten näkemysten ja todellisuuden ilmiöiden välisiä suhteita ja ristiriitaisuuksia.

Sähköinen joukkoviestintä ja teletoiminta ovat viime vuosien sääntelyn purkamisesta huolimatta edelleen reguloituja aloja. Väitöskirja arvioi eri politiikkojen merkitystä niin verkostoitumiseen, sisältöjen kehitykseen kuin globalisaatioon. Väitöskirjassa arvioidaan myös EU:n informaatioyhteiskuntapolitiikan onnistumista ja epäonnistumista.

Castells katsotaan väitöskirjassa kuuluvaksi Daniel Belliin juontuvaan informaatioyhteiskuntateoreettiseen traditioon, vaikka hän korostaakin Belliä enemmän teknologisen kehityksen ja informaatio- ja viestintäteknologian merkitystä. Castellsin käyttämä informaatioyhteiskuntaa kuvaava termi on verkostoyhteiskunta ja yleisemmällä tasolla informationaalinen kapitalismi. Castellsin teoriassa korostuu verkostoitumisen välttämättömyys. Samalla monikansallisen yrityksen vertikaalinen integraatio hajoaa ja siitä tulee enemmän horisontaalinen eli yritykset muuttuvat verkostoiksi ja liiketoimintaprojekteiksi.

Peter F. Drucker ja Nico Stehr korostavat informaatioteknologian sijaan tiedon merkitystä kapitalismin kehitystä ohjaavana tekijänä ja haluavat käyttää nimitystä tietoyhteiskunta (knowledge society) tai tietotalous (knowledge economy). Samalla Drucker ja Stehr näkevät tiedon toiminnan ja johtamisen resurssina ja välineenä.

Frank Webster kokee informaatioon ja tietoon liittyvien elementtien kasvun yhteiskunnassa määrälliseksi ilmiöksi ja nostaa esiin erityisesti globalisaation kapitalismin kehitystä ohjaavana tekijänä. Globalisaatiota ei kuitenkaan hänen mukaansa tulisi nähdä suoraviivaisen yhdenmukaistavana voimana, mutta hänen mukaansa olisi yhtä naiivia ehdottaa, että globalisaatio ei heijastele valtaeroja, jotka suuresti ajavat eteenpäin merkittävää yhdenmukaistumista. Yhteenvetona hän toteaa, että globalisaation eri dimensiot edellyttävät ja edistävät informaation infrastruktuureja, jotta voitaisiin tulla toimeen maailmanlaajuisten operaatioiden muuttuneiden jännitteiden kanssa. Myös Castellsilla globalisaatio on keskeinen elementti, myös teoreettisesti (kansainväliset rahoitusmarkkinat uutena kapitalistina). Stehr suhtautuu globalisaatioon kriittisesti.

Adair Turner näkee palveluyhteiskunnan nousun, eikä halua korostaa globalisaation merkitystä kehittyneiden maiden näkökulmasta, vaikka näkee sen merkittävänä tekijänä kehittyvien maiden talouksien kannalta. Turnerin mukaan kaikkia markkinoita ei kuitenkaan tarvitse liberalisoida ja on muutamia markkinoita, joita ei tulisi globaalisti lainkaan liberalisoida. Tällaisina markkinoina hän näkee kulttuuripalvelut kuten elokuvat ja tv-ohjelmat.

Eri tutkijoiden välillä havaitaan olennaisia eroja suhteessa informaation ja tiedon merkitykseen nyky-yhteiskunnassa.

Väitöskirjan toisen osan muodostaa itse sähköisen viestinnän rakenteiden analyysi. Yhdysvaltojen sähköisen median havaitaan vertikaalisesti keskittyneen. Markkinoille muodostuu keskenään kilpailevia vertikaalisia ketjuja, jotka yhdistävät tuotannon, ohjelmien paketoinnin ja jakelun. Teletoiminnassa 1980-luvulla AT&T-yrityksen hajottaminen kilpailupoliittisten toimien avulla loi horisontaalisemman markkinarakenteen, mutta viimeaikaiset lainsäädännölliset ratkaisut ovat johtamassa siihen, että markkinoilla toimii yhä enemmän yhä monipuolisempia palveluja tarjoavia keskenään kilpailevia vertikaalisesti integroituneita yrityksiä.

Euroopassa taas havaitaan varsin horisontaalinen markkinarakenne sähköisessä mediassa. Pyrkimykset rakentaa vertikaalisia rakenteita EU:hun ovat viime vuosina epäonnistuneet resurssien puutteen takia kokonaan (Vivendi, Kirch). Kun lähes kaikki sähköisen median ja teletoiminnan yritykset Yhdysvalloissa ovat kaupallisia, EU:ssa televisiotoiminnan sektorissa toimii suuria julkisen palvelun yleisradioyhtiöitä, joiden perinne ulottuu aina radion aikakaudelle 1920-luvulle. Elokuvasektori on voimakkaasti tuettu sekä EU:n että kansallisella tasolla, eikä se muodosta millään lailla Hollywoodin rinnastettavaa sektoria.

Teletoiminnassa on ollut vallalla pyrkimys EU-tasolla liberalisointi ja kansallisella tasolla aluetta hallinneiden valtionmonopolien yksityistäminen. Liberalisointi on suoritettu loppuun, mutta monissa teleyrityksissä on vielä merkittävää valtionomistusta. Entisillä valtionmonopoleilla on hallitseva markkina-asema edelleen, vaikka matkapuhelintoiminnassa on kilpailua sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Globalisaatiolla on pitemmät perinteet ja se on edennyt laajemmalle sähköisessä mediassa kuin teletoiminnassa. Markkinakonvergenssia on sähköisen median ja teletoiminnan välillä vähän, sillä yritykset eivät toimi toistensa alueella. Konvergenssi yleensäkin esiintyy lähinnä siten, että Internetin palveluja on saatavissa eri päätelaitteiden kautta enenevässä määrin.

Väitöskirjan keskeiset tulokset ovat seuraavat. Fyysiset verkot eli televerkot laajenevat, mutta yksi ainoa yhteen toimiva televerkko ei tule hallitsevaksi keskipitkällä aikavälillä, vaan useiden toistensa kanssa kilpailevien ja toisiaan täydentävien verkkojen kilpailu kuluttajista säilyy. Vertikaalinen markkinarakenne erityisesti Yhdysvalloissa rajoittaa yritysten verkostoitumista. Euroopassa on verkostoitumista edistävä horisontaalisempi rakenne markkinoilla.

EU:n suuri dilemma on, että toimet joilla pyritään edistämään markkinoiden toimintaa niin elokuvien kuin tv-toiminnan alueella, voivat johtaa vain elokuvateollisuuden ja televisiotoiminnan aseman heikentämiseen ilman että olennaista parantumista tapahtuisi näiden alojen yritysten kilpailukyvyssä suhteessa Yhdysvaltoihin. Tuki EU:ssa elokuvatuotantoon ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan erilliset rahoitusjärjestelmät ovat liian merkittäviä, eikä näitä voida kompensoida markkinoiden toiminnalla. Pyrkimys tähän johtaisi samalla eurooppalaisen kulttuuriperinteeseen nojaavan elokuvataiteen ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan olennaiseen heikentymiseen

Teletoiminta on liiketoimintana paljon laajempi kuin sähköinen media ja palvelujen osuuden kasvattaminen todella merkittävään mittaluokkaan teleyritysten liikevaihdosta on vaikea tehtävä. Teletoiminnan suuret visiot taloudellisesta kasvusta kuitenkin kaatuvat, jos merkittäviä uusia palveluja ei synny. Tämä on teletoiminnan dilemma niin Yhdysvalloissa kuin EU:ssakin. Jos laaja palvelutoiminta ei synny suuressa mitassa teletoiminnassa, mitään Adair Turnerin palveluyhteiskuntaa ei synny tältä osin.

Castellsin osalta voidaan huomauttaa, etteivät erityisesti sähköisen median yritykset verkostoidu Castellsin tarkoittamalla tavalla siellä, missä ne ovat todella menestyneet, vaan rakentuvat yhä enemmän hierarkkisiksi vertikaalisiksi rakenteiksi. Euroopassa horisontaalinen verkostoituminen on laajempaa, mutta rakenne on fragmentaarinen ja heikko.

Stehr ja Drucker korostavat tietopohjaisemman johtamisen merkitystä. Monien viestintäyritysten ­ ei kuitenkaan kaikkien ­ johtaminen on ollut kuplatalouden ja siihen liittyvän hypen oloissa todella heikkoa tieto- ja johtamisjärjestelmien kehityksestä huolimatta. Opiksi tulevaisuutta varten tarvittaisiin kokonaisesitys tästä johtamisesta ja virheisiin johtaneista syistä.

EU:n tietoyhteiskuntapolitiikan osalta väitöskirjassa todetaan sen epäonnistuneen pahasti kolmannen sukupolven UMTS-huutokauppojen harmonisoinnissa. Nämä huutokaupat muodostivat käännepisteen teletoiminnan nykyiseen lamaan. Ylimitoitetut huudot, yhteensä yli 100 mrd. euroa, olivat kuitenkin viime kädessä huutaneiden yritysten johdon karkeita virheitä.

Väitöskirja päätyy näkemykseen, jossa globalisaatio tarjoaa hyvän taustakehikon sähköisen median ja teletoiminnan tutkimiselle. Websterin jaon mukaisesti viestintää voidaan tutkia ainakin markkinoiden globalisaation, tuotannon globalisaation, rahoituksen globalisaation ja viestinnän vaikutusten globalisaation näkökulmista. Väitöskirjassa on tarkasteltu vain markkinoiden globalisaatiota.


[laskuri] käyntiä 28.11.2003 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto