Yliopistologo

FL Juha Rikaman Suomen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja

Lukion kirjallisuudenopetus 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa opettajien arviointien valossa (Teaching of literature in Finnish upper secondary schools in the latter half of the 20th century as assessed by teachers)

tarkastetaan 8.5.2004 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Erkki Sevänen (Joensuun yliopisto). Kustoksena toimii professori Yrjö Varpio.

***

Juha Rikama on syntynyt Helsingissä vuonna 1930 ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Hän on työskennellyt äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina, viimeksi vuosina 1977-1993 Vantaanjoen lukiossa.

Rikaman väitöskirja ilmestyy sarjassa SKS:n toimituksia n:o 984, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2004. ISBN 951-746-615-3. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 368, Tampereen yliopisto 2004. ISBN 951-44-6033-2, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai www.finlit.fi/kirjat puh: 09-13123216.

Lisätietoja: Juha Rikama, (09) 892 188 (koti), juha.rikama@netsonic.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

FL Juha Rikaman väitöskirja Lukion kirjallisuudenopetus 1900-luvun jälkipuoliskon Suomessa opettajien arviointien valossa selvittää Suomen lukioiden kirjallisuudenopetusta ja siinä tapahtuneita muutoksia opettajille vuosina 1980, 1990 ja 2001 lähetettyyn kirjallisuudenopetusta koskevaan kyselylomakkeeseen annettujen vastausten avulla. Kyselyyn vastasi 41—43 % kaikista suomenkielisten lukioiden äidinkielen ja kirjallisuuden opettajista.

Seurantatutkimus koskee ajanjaksoa, jolloin lukion opetus koki Suomessa suuria muutoksia. 1982 lukioissa siirryttiin kurssimuotoiseen jaksolukujärjestelmään ja uudistettiin kaikkien aineiden, myös äidinkielen ja kirjallisuuden, opetussuunnitelma. 1992 lukio-opiskelun päätteeksi suoritettava äidinkielen ja kirjallisuuden valtakunnallinen päättökoe uudistettiin mm. siten, että kirjallisuustehtäviä lisättiin ja oppilailta vaadittiin kykyä analysoida ja tulkita annettuja kaunokirjallisia tekstejä. 1994 uudistetussa tuntijaossa ja opetussuunnitelmassa lisättiin oppilaiden mahdollisuuksia valita itse opiskelemiaan aineita ja kursseja. Tässä yhteydessä kaikille oppilaille pakollisia äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja vähennettiin 25 % ja lisättiin vastaavasti vapaavalintaisia kursseja. Tämän koulutuspoliittisen muutoksen taustalla oli viime vuosisadan lopulla voimistuneesta markkinatalousideologiasta nouseva pykimys purkaa keskusjohtoista sääntelyä ja lisätä oppilaiden valinnanvapautta myös yleissivistävässä koulutuksessa.

Tutkimuksessa selvitetään erityisesti em. muutosten vaikutuksia lukion kirjallisuudenopetukseen. Tutkimuksen kohteina ovat kirjallisuudenopetuksen asema äidinkielenopetuksen osana ja lukio-opetuksen kokonaisuudessa, kirjallisuudenopetuksen tavoitteet ja opetuksen yhteydessä luetun kirjallisuuden valintaperusteet, luetun kirjallisuuden määrä ja laatu, oppilaiden suosikkikirjallisuus ja sen suhde opetuksen yhteydessä luettuun kirjallisuuteen, opetuksessa käytetyt kirjallisuuden tarkastelutavat, kirjallisuudenhistorian opetuksen painopisteet sekä koulun kirjallisuudenopetuksen suhde suomalaisen aikuisväestön lukutapoihin. Tutkimus on monitieteinen eli sen tuloksia tulkitaan kasvatus- ja opetustieteiden, koulutuspolitiikan tutkimuksen sekä kirjallisuustieteen, erityisesti reseptioestetiikan, näkökulmasta sekä lopuksi myös systeemianalyyttisesti.

Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on se, että markkinaperusteinen, valinnaisuutta suosiva koulutuspolitiikkka, joka sai ilmauksensa vuoden 1994 lukion uudessa tuntijaossa ja opetussuunnitelmassa, on heikentänyt kirjallisuudenopetuksen asemaa lukiossa ja olennaisesti vähentänyt lukionuorison mahdollisuuksia tutustua kaunokirjallisuuteen. Kirjallisuuden vapaavalintaisia kursseja tarjotaan ja valitaan niin vähän, että ne eivät ole pystyneet korvaamaan kaikille pakollisen kirjallisuudenopiskelun kokemaa menetystä. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että ottaen huomioon kirjallisuuden merkitys kansalliselle kulttuurille markkinaperusteinen koulutuspolitiikka on murentanut kansallista kulttuuripohjaa, jonka luomisen tulisi yleissivistävässä koulutuksessa olla keskeisessä asemassa. Äidinkielen ja kirjallisuuden valtakunnallisen päättökokeen uudistaminen 1992 on toisaalta vahvistanut kirjallisuudenopetusta, koska siihen valmistautuminen edellyttää aikaisempaa määrätietoisempaa kaunokirjallisten tekstien analyysin ja tulkinnan opetusta, toisaalta se on suunnannut opetusta lyhyisiin kaunokirjallisiin teksteihin kuten runoihin ja novelleihin, jolloin tutustuminen romaanikirjallisuuteen on olennaisesti vähentynyt.
—Koulustupoliittiseksi johtopäätökseksi tutkimuksesta nousee teesi, että toisaalta kansallista kulttuuria ylläpitävien ja toisaalta nuorten kokonaispersoonallisuuden kehittymistä tukevien oppiaineiden merkitys on otettava nykyistä paremmin huomioon myös silloin, kun koulutuksessa toteutetaan markkinatalousideologian valinnanvapautta.

Toinen tämän tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lukion kirjallisuudenopetukselle on tutkitulla ajanjaksolla ollut ominaista ns. integratiivinen, kaunokirjallisia tekstejä ja asiatekstejä toisiinsa suhteuttava lukemiskulttuuri, jonka lähtökohtana on se, että kaunokirjallisuuskin saa viime kädessä merkityksensä viittaussuhteestaan todellisuuteen. Tällaisella lukemiskulttuurilla, jonka ruotsalainen tutkimus on todennut viime vuosikymmeninä olleen ominaista myös Ruotsin lukioiden kirjallisuudenopetukselle, katsotaan olevan kasvatuksellisia etuja, koska sen avulla valmennetaan nuoria kohtaamaan tulevan elämänsä todellisuutta, mm. sen ongelmia ja ristiriitoja. Sen katsotaan myös voivan toimia pohjana esteettisestä kirjallisuuskäsityksestä poikkeavalle kirjallisuuskäsitykselle, jonka mukaan kaunokirjallisetkin teokset merkityksellistyvät viime kädessä kognitiivisten ominaisuuksiensa perusteella.

Tutkimus on ensimmäinen suomalaisen lukion kirjallisuudenopetusta koskeva seurantatutkimus. Sen tuloksia voidaan hyödyntää koulutuspolitiikassa, opetussuunnitelmien kehittelyssä sekä opettajien koulutuksessa.


käyntiä 15.4.2004 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto