FM Risto Blomsterin etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja

tarkastetaan 5.6.2004 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin B auditoriossa B1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Pekka Jalkanen (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii professori Timo Leisiö.

***

Risto Blomster on syntynyt 19.3.1968 Oulussa ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Syksystä 2003 lähtien hän on toiminut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston äänitearkiston tutkijana.

Blomsterin väitöskirja ilmestyy Suomen Etnomusikologinen Seuran julkaisuja-sarjassa. ISBN 951-96171-7-5, ISSN 0785-2746, Helsinki 2004.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Suomen Etnomusikologinen Seura, PL 35, 00014 Helsingin yliopisto.

Lisätietoja: Risto Blomster, 041-443 6803 (koti), (09) 13123 247 (työ), risto.blomster@finlit.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Suomalaisten mustalaislaulujen tyylit: Mustalaismusiikki mielikuvissa, estradeilla ja omissa joukoissa

Tutkimukseni jakautuu kahteen osuuteen, joista johdantomaisessa ensimmäisessä sivuan mustalaismusiikin tutkimuksen historiaa, romaneiden vaellushistoriaa Itämeren alueella sekä tarkastelen romanttisen mustalaismusiikkimielikuvan syntyä ja suhdetta estradeilla esitettävään viihteelliseen mustalaismusiikkiin. Jälkimmäisessä analyysijaksossa esittelen Suomen romanien laulamia laulusävelmiä ja kehittelen teoriaa suomalaisen mustalaislaulun tyylihistoriasta.

Mustalaismusiikkiin liitettävien mielikuvien taustojen selvittelemiseksi teen katsauksen eurooppalaisen mustalaismusiikin tutkimushistoriaan ja sen taustalta löytyviin ideologisiin seikkoihin. Tärkeimmiksi näistä osoittautuvat toisaalta suoraan tutkimuksen paradigmaan vaikuttaneet vertailevan kansanmusiikintutkimuksen mallit sekä romanikielen tutkijoiden esikuva, toisaalta 1800-luvulla kukoistaneen romantiikan rinnakkaisilmiönä kehittyneen eksotismin sisällöt. Olennaista oli se, että mustalaismusiikkimielikuvaan omaksuttiin kielitieteilijöiden vaalima ajatus intialaisesta alkukodista. Näin myös 1900-luvun alkupuolen suomalaiseen mustalaismusiikkikirjoitteluun ja musiikinhistorian teoksiin (mm. Ranta, Klemetti, Thesleff, Johnsson) sisältyivät alkukotiajatuksesta johdetut mielikuvat aitoudesta, kansainvälisyydestä ja luonnollisuudesta.
Mielikuvakonstruktion olettaman mustalaismusiikin ja soivan musiikin todellisuuden rinnalle kehittyi kuitenkin kiinnostava ristiriita. Mielikuvat asettuivat myös Suomessa kuvaamaan viihteellistä estradimustalaismusiikkia, joka oli luonteeltaan mielikuviin verrattuna päinvastainen ilmiö. Euroopan suurissa kaupungeissa, kuten Pariisissa, Pietarissa ja Budapestissa koko 1800-luvun suosiossa olleet estradimustalaismusiikkityylit olivat tyypillisesti monien eri tyylien fuusioina syntyneitä ja niitä harjoittivat ammattimuusikot.

Erityisesti Suomessa mustalaismusiikkimielikuvien ja soivan estradimusiikin välisen ristiriidan syynä voidaan pitää toisaalta estradimustalaismusiikin mallien myöhäistä saapumista ja toisaalta suomalaisen romanimusiikkikulttuurin agraarisuutta, laulullisuutta sekä Suomen romanien vähäisiä kontakteja muiden maiden romaneihin. Kaupunkilaisuuden, monityylisyyden ja ammattilaisuuden kriteerit täyttyivät oikeastaan vasta suomalaisen yhteiskunnan yleisemmän kaupungistumisen myötä 1960-luvulla, jolloin sai alkunsa myös ensimmäiseksi kotoperäiseksi estradityyliksi valikoitunut mustalaistango.
Johdantomaisen luvun jälkeen keskityn työni musiikkianalyysissä romaneilta kenttätöinä tallennettuihin lauluihin. Aineisto on valittu pääasiassa suomalaisista perinnearkistoista (Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) sekä perinnearkistoista ja kenttätöinä Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Musiikkianalyysi on perustaltaan motiivi- ja modaaliteettianalyysiä (vrt. Blacking, Ruwet ym.).
Musiikkianalyysi alkaa modaalisen ja tonaalisen sävelmätyylin kuvailulla ja niiden esikuvien osoittamiselle toisaalta suomalaisesta laulumelodiikasta, toisaalta venäläisen romanssin kliseistä. Työni tuloksena esitän teorian suomalaisen mustalaislaulun tyylihistoriasta aina baltialais-suomalaisesta modaalisesta mustalaislaulutyylistä rekilaulupohjaisen modaalisen tyylin kautta mustalaislaulun uusiin tonaalisiin tyyleihin asti.

Teoriani mukaan Itämeren alueelle romaneiden vaelluksen mukana kulkeutunut baltialais-suomalainen mustalaislaulutyyli fuusioitui Suomessa kaksi- ja nelisäkeiseen rekilauluun. Uuteen modaaliseen tyyliin jäi baltialais-suomalaisesta tyylistä jäänteinä Ku tenten -moodiksi kutsumani sävelikön fryyginen kadenssi, taipumus parlando-rubatoon sekä do-la -sekstin korostuminen. Rekityyleistä omaksuttiin jonomainen kaksi- ja nelisäkeisyys, tekstin rekimetrisyys sekä pentatonisuuden näyttäytyminen terssikulkuina. Modaalisen mustalaislaulun tärkeäksi ja sen suomalaisesta rekilaulusta erottavaksi piirteeksi osoittautuivat myös runsas kohotahtisuus sekä kaksisäkeisyyden painottuminen.
1900-luvun alkupuolella tonaalisen, lähinnä venäläiseen romanssiin viittaavan tyylin ja modaalisen mustalaislaulutyylin sulautuessa syntyi uusi sävelmätyylikokonaisuus, tonaalinen mustalaissävelmistö. Sen tyypillisiä piirteitä ovat tekstin ns. romanssimetrisyys ja nelisäkeisyys sekä vanhemmista mustalaislaulutyyleistä säilyneet terssikulkujen yleisyys ja do-la -seksti. Kiinnostavana erityispiirteenä myös tonaalisissa laulusävelmissä aina baltialais-suomalaisesta mustalaislaulusta lähtien esiintyy paikka paikoin alennetun toisen asteen sävel kadenssissa.

käyntiä 24.5.2004 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto