 |
LL Sami Anttilan psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Genetic
factors in schizophrenia - studies on treatment response to typical
neuroleptics and age at onset (Skitsofrenian geneettisten
tekijöiden yhteys lääkevasteeseen ja sairastumisikään
) tarkastetaan
19.11.2004 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen
B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere. Vastaväittäjänä on professori Heikki Katila (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Esa Leinonen. *** Sami
Anttila on syntynyt Lempäälässä ja hän on
suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen
yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 2001 yksityislääkärinä
ja hänellä on yksityisvastaanotto Psykiatri- ja psykologikeskus
Mentoriassa, Hämeenkatu 25 A, 33200 Tampere. Anttilan
väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis;
1047, Tampereen yliopisto, Tampere 2004. ISBN 951-44-6139-8, ISSN
1455-1616. Ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta
Electronica Universitatis Tamperensis; 395, Tampereen yliopisto
2004. ISBN 951-44-6140-1, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi. Lisätietoja: Sami Anttila, http://www.samianttila.net/ LEHDISTÖTIEDOTE Skitsofrenia on vakava psykiatrinen sairaus, joka heikentää usein merkittävästi potilaan toimintakykyä. Se on myös heterogeeninen sairaus, jonka taustalla on useita eri syitä. Erityisesti perinnöllisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta on pidetty tärkeänä. Lääkehoidolla on lähes aina tärkeä osuus skitsofreniapotilaan hoidossa. Perinteisten psykoosilääkkeiden eli ns. tyypillisten neuroleptien kehittäminen alkoi jo noin 50 vuotta sitten. Nämä lääkkeet auttoivat vain osaa potilaista ja niiden käyttöön liittyi myös merkittäviä haittavaikutuksia. 1970-luvulla saatiin käyttöön ensimmäinen ns. toisen polven psykoosilääke, klotsapiini. Klotsapiinilla oli usein selvästi parempi teho ja monilla potilailla se aiheutti perinteisiä psykoosilääkkeitä vähemmän sivuvaikutuksia. Klotsapiinin käyttöä rajoittivat kuitenkin sen aiheuttamat hengenvaaralliset verimuutokset. Sen vuoksi klotsapiinia alettiin käyttää vain potilaille, jotka eivät hyötyneet perinteisistä psykoosilääkkeistä tai saivat niistä liikaa sivuvaikutuksia. Lääkevaste toisen polven psykoosilääkkeille on osittain perinnöllisten tekijöiden säätelemää. Mikäli nämä tekijät voitaisiin selvittää, parantaisi se potilaiden hoitotuloksia oleellisesti. Näitä geneettisiä eroja tutkimalla voitaisiin siis ennustaa, mikä lääkehoito tehoaa ja sopii potilaalle parhaiten. Hoitovasteeseen vaikuttavien geenien tunnistaminen saattaisi myös auttaa löytämään sairauden alaryhmiä ja siten edistää sairauden syiden selvittämistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin eräiden geneettisten vaihteluiden yhteyttä skitsofreniaa sairastavien potilaiden lääkevasteeseen. Samalla tutkittiin kyseisten geenien ja sairastumisiän välistä yhteyttä. Työ tehtiin kandidaattigeenimenetelmää käyttäen 94 skitsofreniaa sairastavalla potilaalla ja 98 kontrollihenkilöllä. Lääkevastetta arvioitiin retrospektiivisesti sairauskertomustietojen pohjalta ja potilaita hoitaneita lääkäreitä haastattelemalla. Potilaista 43 oli saanut hyvän hoitovasteen perinteisille psykoosilääkkeille. 51 potilasta valittiin mukaan sen perusteella, että he eivät olleet hyötyneet perinteisistä psykoosilääkkeistä. Huonon hoitovasteen vuoksi heille oli aloitettu klotsapiinilääkitys. Sairastumisiäksi valittiin ensimmäisen skitsofreniasta tai skitsofreniformisesta psykoosista johtuvan sairaalahoidon alkamisajankohta. Aiemmissa tätä aihetta käsitelleissä tutkimuksissa on keskitytty geeneihin, jotka liittyvät suoranaisesti psykoosilääkkeiden vaikutusmekanismeihin. Tämä tutkimus sen sijaan kohdistuu erityisesti aivojen kehitykseen vaikuttaviin geeneihin. Tämän
tutkimuksen tuloksien pohjalta ei voida vielä antaa suosituksia
psykoosilääkkeiden käytöstä. Tutkimuksessa
havaittiin kuitenkin mielenkiintoinen kahden geenin (NOTCH4 ja COMT)
yhteisvaikutus, joka ennusti merkitsevästi hoitovastetta perinteisille
psykoosilääkkeille. EGF:n geeniä ei ole aiemmin tutkittu
psykiatristen sairauksien yhteydessä. Sen geneettinen vaihtelu
oli yhteydessä skitsofreniariskiin ja lääkevasteeseen
miehillä. Lisäksi NOTCH4:n, APOE:n ja EGF:n geenien vaihtelun
havaittiin olevan yhteydessä skitsofrenian sairastumisikään.
|