Yliopistologo

KL, KTM Merja Alanko-Turusen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Negotiating Interdiscursivity in a Problem-based Learning Tutorial Site. A Case Study of an International Business Programme (Interdiskursiivisuudesta neuvottelua ongelmaperustaisen oppimisen tutoriaalissa - tapaustutkimus kansainvälisen liiketalouden koulutusohjelmassa)

tarkastetaan 3.6.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Pinnin B auditoriossa B 1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjinä ovat professori Lars Owe Dahlgren (Linköpingin yliopisto) ja professori Janne Tienari (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Kustoksena toimii professori Esa Poikela.

***

Merja Alanko-Turunen on syntynyt Vaasassa ja hän on suorittanut kasvatustieteiden lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa ja kauppatieteiden maisterin tutkinnon Vaasan yliopistossa. Vuodesta 1999 lähtien hän on toiminut yliopettajana Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa.

Alanko-Turusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1082, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6304-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 439, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6305-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Merja Alanko-Turunen, 040 561 33 46 (koti), merja.alanko-turunen@helia.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tämä tapaustutkimus  keskittyy tarkastelemaan, millaisia tutoriaalikeskustelukäytäntöjä neuvotellaan ongelmaperustaista oppimista (problem-based learning, PBL)  opetussuunnitelmansa pedagogisena lähestymistapanaan  soveltavassa kansainvälisen liiketalouden koulutusohjelmassa. Ongelmaperustaisessa oppimisessa lähtökohtana oppimiselle ovat ammattialasta nousevat ongelmat, joita opiskelijat käsittelevät ryhmissä, tutoriaaleissa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat purkututoriaalikeskustelut, jotka käsittelivät teemaa ’Asiakassuhteiden identifiointi ja rakentaminen’. Tähän teemaan liittyi kahdeksan ongelmaa, jotka tutustuttivat opiskelijaryhmän kansainväliseen markkinointiin. Ongelmien käynnistämät purkukeskustelut käytiin syksyllä 2001 eli koulutusohjelman toisella lukukaudella. Purkukeskusteluissa opiskelijat pyrkivät itseopiskeluvaiheen jälkeen syntetisoimaan ja sosiaalisesti validitoimaan hankittua tietoa sekä arvioimaan kokonaisvaltaisesti oppimistaan, ongelmanratkaisuaan ja ryhmänsä toimintaa oppimista ohjaavan tutorin avustuksella.  Koulutusohjelmassa oli tuolloin sovellettu ongelmaperustaista opetussuunnitelmaa puoli vuotta. Tutoriaalikeskustelut videoitiin ja litteroitiin. Tämän lisäksi tutoriaaleihin tuodut esityslistat ja tuotetut muistiot kerättiin ja analysoitiin.

Tutkimuksen analyyttisenä lähestymistapana toimi kriittinen diskurssianalyysi.  Sen avulla pyrittiin analysoimaan tutoriaalikeskustelujen kielenkäytön osuutta ja osallisuutta sosiaalisten ilmiöiden ja suhteiden rakentumisessa. Tarkoituksena  oli analysoida ja kuvata PBL-purkututoriaalikeskustelua interdiskursiivisena tilana yhteistoiminnalliselle tiedon konstruoinnille ja pohtia, kuinka tämä interdiskursiivisuus kiinnittyy postmodernismiin. 

Tutoriaalikeskusteluista rekonstruoitiin useita vuorovaikutuksen erilaisia muotoja eli genrejä koulutuksen, yksityis- ja liike-elämän kentiltä.  Lisäksi opiskelijat tuntuivat tuottavan kolme oppimisen ja tiedon puhetapaa eli diskurssia tutoriaaleissa. Näistä dominoivin oli vastaanotetun tietämisen diskurssi. Tämän lisäksi ilmenivät erilailla tietämisen ja olemisen diskurssi sekä kehkeytyvän tiedon konstruoinnin diskurssi. Opiskelijat tuntuivat ammentavan neljästä diskursiivisesta resurssista puhuessaan kansainvälisestä markkinoinnista. Kaksi näistä oli dominoivaa ­ pyhä markkinointikoodin diskurssi sekä kansainvälisen markkinointitoimijan diskurssi. Heikoimmiksi jäivät fragmentoituneiden ja globaalisten markkinoiden diskurssi sekä yrityksessä suorittamisen diskurssi. 

Tutoriaalitilassa kietoutuivat monet vuorovaikutuksen ylläpitotavat sekä sosiaalisista ilmiöistä puhumisen tavat. Ne tuottivat jännitteitä tutoriaalitilaan. Vuorovaikutuksen eri muodot joko avasivat mahdollisuuksia yhteistoiminnalliselle tiedon rakentamiselle tai sulkivat ne siten, että jäljelle jäi vain yksi tapa määritellä ja vastaanottaa objektivoitunut tieto. Erityisesti dominoivat diskurssit, kuten  vastaanotetun tietämisen diskurssi ja pyhän markkinointikoodin diskurssi tuntuivat luonnollistuvan jatkuvan toiston kautta. Opiskelijat tyytyivät diskurssien omaksumiseen,  ja niitä kyseenalaistettiin harvoin. Purkututoriaalikeskusteluissa  opiskelijat tuntuivat  alituisesti neuvottelevan itseään kohti tavanomaisen luokkahuoneen diskursiivisia käytäntöjä.

Tutoriaalikeskustelut kiinnittyivät näiden genrejen ja diskurssien kautta laajempiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin, ja ne tuntuivat erityisesti uusintavan modernismin, managerialismin ja globalisaation suuria diskursseja. Postmodernismiin liittyvä näkemys tiedosta sosiaalisena konstruktiona, ristiriitaisena, paikallisena, epävarmana ja valtarakenteisiin piirtyneenä tuntui jäävän käsittelemättä tutoriaalikeskusteluissa.

Tutkimus osoittaa, kuinka haastavaa on muuttaa luokkahuonekäytäntöjä tavanomaisessa ammattikorkeakoululuokassa. Kriittisenä puheenvuorona se  tarjoaa pohdittavaa opettajille ja organisaatioiden pedagogisesta kehittämisestä vastaaville. Uuden pedagogisen lähestymistavan omaksuminen ja ymmärtäminen edellyttää opettajien ja opiskelijoiden jatkuvaa keskustelua tiedon ja tietämisen olemuksesta sekä välineitä vallitsevien diskurssien purkamiselle ja rekonstruktiolle. Se vaatii  aikaa ja jatkuvaa työstämistä kaikilta, sillä muutoin muutos saattaa jäädä pinnalliseksi, jolloin uudet diskursiiviset käytännöt typistyvät  pelkästään juhlapuheiksi, ja vanhoja käytäntöjä vain pyritään osittain päivittämään.


käyntiä 23.5.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto