Yliopistologo

LL Outi Palomäen synnytys- ja naistentautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Treatment of Labour Contractions and Pain - Effects on Foetal Well-being and Uterine Contractility Monitored by Cardiotocography (Synnytyskivun ja supistusten hoito - vaikutus sikiön hyvinvointiin ja kohdun supistustoimintaan sykekäyrän perusteella arvioituna)

tarkastetaan 30.9.2005 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen isossa luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Pentti Jouppila (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Pertti Kirkinen.

***

Outi Palomäki on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 1999 lähtien osastolääkärinä ja vuodesta 2001 lähtien perinatologina TAYSin naistenklinikalla.

Palomäen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1104, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6407-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 468, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6408-7, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Outi Palomäki, 040-5780 903 (koti), (03) 3116 5111 (työ), outi.palomaki@pshp.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eräiden kohdun supistuksiin ja synnytyskipuun vaikuttavien lääkkeiden käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta. Erityisesti kiinnostuksen kohteena oli tutkittujen lääkitysten vaikutus sikiön sykekäyrään, synnytyksen kulkuun ja vastasyntyneen ennusteeseen. Tutkimuksessa paneuduttiin β-reseptoreiden kautta tapahtuvaan kohdun supistustoiminnan säätelyyn tietyissä synnytykseen liittyvissä häiriötiloissa. Näitä häiriötiloja olivat toisaalta edistymättömyys kohdun heikkoon supistustoimintaan liittyen ja toisaalta sikiön synnytyksenaikainen ahdinkotila, joka oli todettu sykekäyrämuutosten perusteella. Toisena tutkimusosa-alueena oli kohdunkaulapuudutuksen käyttömahdollisuus, turvallisuus ja teho vaihtoehtoisena synnytyskivun lievitysmenetelmänä synnytyksen avautumisvaiheessa. Näiden supistuksiin ja kivunhoitoon liittyvien tutkimuskohteiden lisäksi paneuduttiin sikiön sykekäyrän tulkintaan ja tulkintaeroavaisuuksiin hoitavien synnytyslääkäreiden välillä.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 617 synnyttäjää Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Lisäksi 31 synnytyslääkäriä tulkitsi 22:a synnytyksenaikaista sykekäyrää ja antoi hoitosuosituksensa käyrän perusteella.

Ensimmäisessä osatyössä, joka oli satunnaistettu lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, verrattiin β-salpaaja propranololin ja oksitosiinin yhdistelmähoitoa ja pelkkää oksitosiinia pysähtyneen synnytyksen avautumisvaiheen hoidossa. Toinen, retrospektiivinen osatyö käsitteli vakavien synnytyksen avautumisvaiheen aikaisten sykekäyrämuutosten hoitoa β-mimeettisellä lääkeaineella (ritodriinilla tai bufeninilla). Kolmas osatyö oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus, jossa verrattiin sykekäyrämuutoksia kahdella puuduteaineella, levobupivakaiinilla ja raseemisella bupivakaiinilla annettujen kohdunkaulapuudutusten jälkeen. Neljännessä osatyössä käsiteltiin kohdunkaulapuudutuksen tehoa. Viidennessä osatyössä tutkittiin kyselykaavakkeen avulla 31:ltä synnytyslääkäriltä heidän tulkintojaan 22:sta synnytyksenaikaisesta sykekäyrästä sekä heidän hoitosuosituksiaan sykekäyrän perusteella.

Tutkimuksessa todettiin, että β-salpaaja propranololin liittäminen yleisesti käytetyn oksitosiinin rinnalle synnytyssupistuksia tehostamaan ei vähentänyt keisarileikkaukseen päätyneiden synnytysten määrää, mutta lyhensi lääkityksen aloittamisesta syntymään kulunutta aikaa. Näinollen sitä voitaisiin käyttää oksitosiinin lisäksi lääkityksenä hoidettaessa pysähtynyttä synnytyksen avautumisvaihetta. Vaikean sykekäyräpatologian toteamisen jälkeen β-mimeettistä lääkehoitoa saaneilla potilailla 67%:lla sykekäyrä normaalistui lääkkeen annon jälkeen keskimäärin neljässä minuutissa. β-mimeettisen lääkehoidon todettiin olevan tehokas ja turvallinen hoitomuoto, joten sitä voidaan suositella vaikean sykekäyräpatologian hoitoon ennen keisarileikkauspäätöstä.

Kohdunkaulapuudutustutkimuksessa ei todettu eroa tutkittujen puuduteaineiden välillä turvallisuudessa eikä tehossa. Sikiön sykehidastumaa esiintyi puudutuksen jälkeen 2.6%:lla levobupivakaiiniryhmässä ja 3.8%:lla raseemisen bupivakaiinin ryhmässä. Luvut olivat pienemmät, kun kirjallisuudessa on kuvattu esim. spinaalipuudutukseen liittyen (5-7.7%). Kaikki sykekäyrämuutokset olivat ohimeneviä, eikä yhdellekään synnyttäjälle jouduttu tekemään päästävää alatieoperaatiota tai keisarileikkausta sykekäyrämuutosten takia. 97% levobupivakaiiniryhmästä ja 96% raseemisen bupivakaiiniin ryhmästä synnytti säännöllisesti alateitse. Vastasyntyneiden kunto oli hyvä molemmissa ryhmissä. Kohdunkaulapuudutuksen todettiin olevan tehokkain ensisynnyttäjille ja niille synnyttäjille, jotka arvioivat kipunsa kovaksi ennen puudutuksen antamista. Lisäksi erikoislääkärien puuduttamat synnyttäjät puutuivat paremmin kuin erikoistuvien lääkärien puuduttamat.
Sykekäyrien tulkintaa käsittelevässä kyselytutkimuksessa todettiin, että lääkäreiden tulkinnat olivat yksimielisempiä koskien normaaleja käyriä ja tilanteita, joissa synnytykseen puuttumista ei suositeltu. Tapauksissa, joissa käyrä tulkittiin poikkeavaksi tai suositeltiin operaatiota tai sikiön voinnin varmistamista mikroverinäyttein, tulkitsijoiden väliset erot olivat suurempia. Sykekäyrän tulkintaan liittyvän yhdenmukaisuuden lisäämiseksi on suositeltavaa luoda ja käyttää yhdenmukaista luokittelua ja termistöä sekä jatkuvaa tulkintojen yhdenmukaistamiseen pyrkivää koulutusta. Myös tietokoneavusteisten sykekäyrärekisteröinnin enenevä käyttö on tämän tutkimuksen valossa suositeltavaa.


käyntiä 1.9.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto