LL Marja Asikaisen lastentautiopin (foniatria) alaan kuuluva väitöskirja

tarkastetaan 9.12.2005 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 2 auditoriossa (7.krs syke-sali), Biokatu 8, Tampere.

***

Marja Asikainen on syntynyt Hyvinkäällä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin ja erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 2002 lähtien HYKSin Lasten ja nuorten sairaalan foniatrina.

Asikaisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1113, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6454-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 480, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6455-9, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE

Lapsen puheen kehityksen seuraaminen ja viivästyneen kehityksen tukeminen ovat vakiintunut osa terveydenhuoltoa, mutta ymmärretäänkö viivästymiseen liittyviä ongelmia riittävän hyvin, ja ovatko nykyiset tukitoimet riittäviä?

Puheen kehityksen viivästyminen on melko yleistä; kriteereistä riippuen kehityksen on todettu viivästyvän noin 15-20%:lla lapsista. Merkittävällä osalla lapsista viiveen taustalla on puheen ja kielen kehityksen erityisvaikeus eli dysfasia. Dysfasia merkitsee mm. erityistä kielen omaksumisen ja hallinnan vaikeutta. Sen taustalla olevat tekijät ovat edelleen epäselviä. Dysfasian yleisyydeksi on todettu noin 3-7% lapsista, mutta joidenkin arvioiden mukaan esiintyvyys voi olla yleisempääkin. On myös esitetty, että hyvälaatuiseksi luokitellun viivästymisen taustalla voisi olla ainakin osalla lapsista samankaltaisia mutta lieväasteisempia ongelmia kuin dysfasiassa.

Tukitoimista huolimatta monella dysfasia-diagnoosin saaneella todetaan myöhemmin lukivaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, laaja-alaisempia oppimisvaikeuksia, kaverisuhteiden ongelmia ja/tai ongelmia tunne-elämän ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Koska puhe on usein kouluiässä jo selkiytynyt ja ns. arkikielen hallinta on kehittynyt, diagnoosin vaihtuminen esimerkiksi tarkkaavuushäiriöksi tai monimuotoiseksi oppimishäiriöksi ei ole harvinaista. Harvinaista sen sijaan lienee, että dysfasia nimetään aikuisiässä erilaisten (muiden kuin puheen tuottoon liittyvien) ongelmien selittäjäksi.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa arvioitiin, kuinka hyvin dysfasian diagnosointiin (ja erotusdiagnostiikkaan) liittyvä nykykäytäntö vastaa kirjallisuudessa esitettyjä havaintoja ja johtopäätöksiä. Lisäksi pohdittiin dysfasian taustalla vaikuttavia tekijöitä, ja kielen omaksumisen ja hallinnan puutteiden mahdollisia vaikutuksia yleiseen psykomotoriseen kehitykseen. Tutkimus perustuu kliinisen aineiston löydösten analysointiin.

Kielihäiriöisten lasten löydöksiä analysoitaessa nousi esiin oletus, että dysfasian taustalla voisi olla paitsi aiemmassa kirjallisuudessa esitetyt erotteluvaikeus ja lyhytaikaisen muistin puutteellisuus, myös puutteellisesti toimiva pitkäaikaismuisti. Hidas tiedonkäsittely näyttäisi liittyvän (tutkimuksessa käytetyn teoreettisen viitekehyksen perusteella) laaja-alaisempaan kehitysviiveeseen; tiedonkäsittelyn hitaus voinee kuitenkin olla myös dysfasian aiheuttama sekundaarinen ilmiö.

Näyttää siltä ettei itse kielihäiriöisyyden eikä sen taustalla olevien tekijöiden vaikutuksia kognitiiviseen kehitykseen, oppimiseen ja sosio-emotionaaliseen kehitykseen tunnisteta riittävän hyvin sosiaali- ja terveydenhuollossa eikä koulujärjestelmässä. Erityisvaikeutta pidetään liian voimakkaasti lähinnä puheen ja kielen kehitykseen liittyvänä ongelmana. Kielellinen erityisvaikeus pitäisi nähdä viitteenä keskimääräistä heikommin toimivista neuraalisista mekanismeista (erottelukyky ja muistitoiminnot), joiden kompensoinnista erityisesti normaalissa arkiympäristössä lapsi ja ympäristö hyötyvät merkittävästi senkin jälkeen, kun lapsen puhe on jo kehittynyt. On mahdollista että jos erityisvaikeus ja siihen liittyvät tukitoimenpidetarpeet tunnistettaisiin paremmin, ilmenisi vähemmän oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, vuorovaikutusongelmia, mielenterveysongelmia, työrajoitteisuutta ja syrjäytymistä.

käyntiä 24.11.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto