Miten teatteria tehdään? Voiko näyttelijöitä, autonomisia taiteilijoita johtaa? Onko ohjaaja johtaja?

Tässä väitöskirjassa kerrotaan erilaisia johtajuustarinoita teatterikappaleen valmistamisesta. Johtajuustutkimuksesta välittyvä positiivisten tunteiden yhdistäminen hyvään lopputulokseen tulee kyseenalaistetuksi. Johtajuus on monimuotoisempi ilmiö.

Tutkimuksessa lähdetään liikeelle siitä, että tunteet ovat olennainen osa johtajuutta, sekä sen tekemistä, että sen kokemista. Perinteisen psykologispainotteisen näkemyksen sijaan, jossa keskitytään yksilöön, tunteiden biologiaan ja kemiaan, tai tunnetilojen määrittelyyn ja mittaamiseen, tässä väitöskirjassa tunteita ja johtajuutta tarkastellaan esteettisestä näkökulmasta. Johtajuus ymmärretään suhteena, joka tulee jatkuvasti neuvotelluksi. Kirjassa esitetään, kuinka johtajuus ja tunteet liittyvät toisiinsa ja rakentuvat yhdessä kehollisina kokemuksina. Erityisesti nostetaan esiin kielen, katseen, kosketuksen, rytmin ja tilan merkitykset.

Tutkimuksesta välittyy tunnetasoisen ja kehollisen läsnäolon merkitys luovan yhteisön johtamisessa. Huolimatta siitä, että tämän laadullisen, etnografisen ja fiktiivisiä narratiiveja analyysivälineenä käyttävän tutkimuksen empirinen aineisto on kerätty teatterista, sen tulokset ovat merkityksellisiä myös muille asiantuntijaorganisaatioille.

Tutkimus peräänkuuluttaa herkkyystason nostoa sekä tunteiden merkityksen että johtajuuskäytäntöjen tunnistamisessa. Väitöskirjassa osoitetaan, että tällaista ymmärrystä tarvitaan erityisesti luovan ryhmän johtajuudessa. Johtajuuden, tunteiden ja luovuuden kolmiodraama on edelleen kiinostava jatkotutkimuksen kohde.

---