LL Nanna Sarvilinnan solubiologian alaan kuuluva väitöskirja

tarkastetaan 9.12.2005 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen K-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

***

Nanna Sarvilinna on syntynyt Kuusankoskella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on työskennellyt tutkijalääkärinä TaY:n Solubiologian laitoksella vuodesta 2001 lähtien ja vuodesta 2005 lähtien terveyskeskuslääkärinä Pornaisten terveyskeskuksessa.

Sarvilinnan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1124, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6478-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 491, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6479-6, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

LEHDISTÖTIEDOTE

Steroidihormonit estrogeeni ja progesteroni säätelevät monia fysiologisia toimintoja kuten yksilönkehitystä, käyttäytymistä, suvunjatkamista, solujen erilaistumista ja niiden ohjattua kuolemaa eli apoptoosia. Näitä hormoneja ja niiden synteettisiä johdoksia käytetään ehkäisypillereissä sekä lapsettomuuden ja vaihdevuosioireiden hoidossa ja niiden on osoitettu vaikuttavan osaltaan mm. rinta- ja kohtusyövän sekä osteoporoosin syntyyn. Estrogeenin ja progesteronin vaikutukset kohdesolujen sisällä välittävät nk. reseptorit eli vastaanottimet, joihin hormonit sitoutuvat. Hormoni-reseptorikompleksin toimintaan vaikuttavat myös monet muut säätelijäproteiinit, joista yhden tärkeän ryhmän muodostavat nk. koregulaattorit, jotka jaetaan edelleen koaktivaattoreihin, korepressoreihin ja kointegraattoreihin. Hormoni-reseptorikompleksi sitoutuu solun tumassa DNA:han ja lopulta kohdegeenien transkriptio eli luenta joko voimistuu tai vaimenee. Yksityiskohtaisesti ei kuitenkaan tiedetä, miten steroidihormonivaste soluissa lopulta saavutetaan ja miten sitä säädellään.

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä Suomessa - vuosittain tehdään n. 3800 uutta diagnoosia. Rintasyöpää hoidetaan mm. tamoksifeenilla ja toremifeenilla, jotka ovat nk. antiestrogeeneja. Antiestrogeeneja annetaan pääsääntöisesti potilaille, joiden kasvain sisältää hormonireseptoreja. Kuitenkin monilla näillä potilailla lääke ei enää tehoakaan alun suotuisan vasteen jälkeen, vaan lääke muuttuu päinvastoin jopa syövän kasvua kiihdyttäväksi.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin steroidihormonireseptorien ja niiden koregulaattorien ekspressiota eli ilmentymistä sekä normaaleissa hiiren soluissa että rintasyöpäsoluissa. Myös eri hormonien (estrogeeni, progestiini, toremifeeni) vaikutusta rintasyöpäsolujen kasvuun ja hormonireseptorien ja koregulaattorien ilmentymiseen tutkittiin. Lisäksi kehitettiin soluviljelymallit lääkeaineresistentille ja hormonista riippumattomalle rintasyövälle ja tutkittiin, miten ja miksi rintasyöpäsolut muuttuvat vastustuskykyisiksi antiestrogeeneille.

Tulosten mukaan sekä progesteronireseptori (PR) että sen koaktivaattori GRIP1 ilmentyvät monissa kudoksissa ja että ekspressio on hyvin soluspesifistä. Useimmat PR:ää ilmentävät elimet ilmensivät myös GRIP1:stä. Lisääntymiselimistö, virtsatiet, umpieritys- ja immuunipuolustusjärjestelmä, sydän ja hengityselimet ilmensivät sekä progesteronireseptoria että GRIP1:stä. PR ilmentyi myös ihossa ja progesteroni näyttäisi säätelevän joidenkin elinten verenkiertoa. Poikkijuovainen lihas ja kilpirauhanen eivät ilmentäneet kumpaakaan tutkituista proteiineista. PR ilmentyi vain solujen tumissa, kun taas GRIP1 ekspressoitui pääasiassa tumissa, mutta sytoplasmassakin sitä oli. Estrogeeni sääteli PR:n ekspressiota joissain kudoksissa ja rintasyöpäsoluissa, mutta GRIP1 ei selvästikään ole estrogeenisäädelty. Estrogeeni ja progestiini vaikuttivat myös joidenkin muiden reseptorien ja koregulaattorien ilmentymiseen, mutta toremifeeni ei säädellyt minkään tutkitun geenin ilmentymistä.

Kun antiestrogeeniresistenssin syntyä tutkittiin, huomattiin, että PR:n ja GPR30-nimisen solujen pinnalla sijaitsevan reseptorin määrä oli selvästi vähentynyt resistenteissä soluissa. Lisäksi koaktivaattori AIB1:n geeniekspressio oli lisääntynyt näissä soluissa. Antiestrogeenien tiedetään kilpailevan estrogeenin kanssa estrogeenireseptoriin sitoutumisesta, mutta tulosten mukaan antiestrogeenit vaikuttavat mahdollisesti myös GPR30:n kautta. Tässä väitöskirjatyössä saatiin täten uutta tietoa estrogeeni- ja progesteronivasteen synnystä ja sen säätelystä sekä normaaleissa että rintasyöpäsoluissa. Lisäksi saatiin uutta tietoa antiestrogeeniresistenssin synnystä ja löydettiin mahdollinen uusi antiestrogeenien vaikutusmekanismi.

käyntiä 28.11.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto