 |
LL Seija Tiitisen reumatologian alaan kuuluva väitöskirja Clinical Studies on Amyloidosis in Rheumatoid Arthritis (Kliinisiä tutkimuksia amyloidoosista nivelreumassa) tarkastetaan 17.12.2005 klo 12 Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksen B-rakennuksen pienessä luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Reijo Luukkainen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Jukka Mustonen.*** Seija Tiitinen on syntynyt Viipurissa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Oulun yliopistossa. Seija Tiitinen on työskennellyt vuosina 1980-1997 Heinolan reumasäätiön sairaalan osastonlääkärinä. Tiitisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1114, Tampereen yliopisto, Tampere 2005. ISBN 951-44-6456-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 481, Tampereen yliopisto 2005. ISBN 951-44-6457-5, ISSN 1456-954X, http://acta.uta.fi. Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi. Lisätietoja: Seija Tiitinen, puh. (03) 751 1919, seija.tiitinen@fimnet.fiLEHDISTÖTIEDOTE Suomessa nivelreuman esiintyvyys on 0.8%. AA amyloidoosi on nivelreuman lisätaudeista vakavin ja sitä on esiintynyt 5.8% nivelreumapotilaista. Epäiltäessä amyloidoosia on ensimmäisenä diagnostisena toimenpiteenä suoritettava ihonalainen rasva-aspiraatio. Muut koepalan otot (maksa, peräsuoli, munuainen) ovat potilaille epämielyttäviä ja niissä on komplikaatioriski. Rasva-aspiraatio voidaan suorittaa polikliinisesti ja on helposti toistettavissa. Reumasäätiön sairaalassa aloitettiin 1973-75 102 seropositiivisen ja erosiiivisen nivelreumapotilaan seurantatutkimus. 15-vuotisseurannassa amyloidoosin ilmaantuvuus oli 11% ja 25 vuoden kohdalla 16%. Jatkuva ja pitkäkestoinen tulehdus oli amyloidoosin suurin riskitekijä. Suomessa ja Puolassa HLA kudostyypit eivät eronneet muiden nivelreumapotilaiden kudostyypeistä. Apolipoproteiini E:n (Apo E) patogeneesin osuutta selvitettiin. Apo E 4:n esiiintymisstiheys nivelreumapotilailla, joilla ei ollut amyloidoosia oli huomattavasti matalampi kuin suomalaisellla kontrolliaineistolla. Plasman interkeukiini-18 arvot olivat merkitsevästi korkeammat reumapotilailla,joille oli kehittynyt amyloidoosi verrattun niihin,joilla ei ollut amyloidoosia. Ero ei johtunut tulehdusaktiviteetin eikä munuaistoiminnan eroista. Avoimessa prospektiivisessa tutkimuksessa hoidettiin Suomessa ja Puolassa 69 potilasta eri solunsalpaajilla. Vain Metotreksaatti-ryhmässä tulehdusarvot, veren hemoglobiini ja munuaistoiminta paranivat 21 kuukauden aikana. Proteinuurisen amyloidipotilaan hoidon seurannassa voidaan käyttää seerumin C-reaktiivista proteiinia, jos vuorokausi virtsan valkuainen on alle 8 grammaa. Vuosina 1987-97 suoritettiin 4508 biopsiaa. Amyloidoosipotilaiden määrä laski 68:sta 3:een, vaikka sairaalan toiminta kaksinkertaistu. Kelan tilastojen perusteella Metotreksaatista tuli Suomen käytetyin reumalääke. |