Yliopistologo

FM Tiina Kivisen yleisen historian alaan kuuluva väitöskirja

Woodrow Wilson's Use of History: The Malleable Past (Woodrow Wilsonin historian käyttö: "mukautuva" menneisyys)

tarkastetaan 14.1.2006 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jussi Hanhimäki (HEI, Graduate Institute of International Studies, Geneve). Kustoksena toimii professori Markku Hyrkkänen.

***

Tiina Kivinen on syntynyt Kangasalla ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Vuodesta 2000 lähtien hän on työskennellyt historian ja yhteiskuntaopin lehtorina Parolan Yhteiskoulussa ja lukiossa.

Kivisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1129, Tampereen yliopisto, Tampere 2006. ISBN 951-44-6503-2, ISSN 1455-1616., http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa Taju, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Tiina Kivinen, Puh. 050-539 1797, tiina.kivinen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimus tarkastelee historian käyttöä argumentaatiokeinona poliittisessa retoriikassa. Tapausesimerkkinä on Yhdysvaltain entisen presidentin Woodrow Wilsonin puheet ensimmäisen maailmansodan (1914-1918)ajalta. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat Wilsonin kirjoitukset ja puheet koko hänen julkisen uransa ajalta, 1880-luvun puolivälistä vuoteen 1919. Pitkä aikaperspektiivi tuo esiin muutoksen, joka Wilsonin historian käytössä tapahtui kun hän siirtyi yliopistomaailmasta politiikkaan.

Wilson muistetaan parhaiten ponnisteluistaan YK:n edeltäjän, Kansainliiton perustamiseksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Wilson halusi maalleen johtavan roolin maailmanrauhan turvaajana. Yhdysvaltain Senaatti ei kuitenkaan päässyt riittävään yksimielisyyteen Kansainliiton jäsenyydestä ja USA jättäytyi järjestön ulkopuolelle. Wilsonin ajatukset uudesta maailmanjärjestyksestä jäivät kuitenkin elämään ja ovat siitä lähtien ohjanneet USA:n ulkopolitiikkaa ja siitä käytävää keskustelua. Viimeisimmäksi George W. Bushin sotaa terrorismia vastaan on arvioitu "wilsonilaisuuden" perspektiivissä, jolla tarkoitetaan niitä perusteita, joilla USA "sekaantuu" muiden maiden asioihin oman alueensa ulkopuolella. Tutkimus osoittaa, että historialla ja historiankäsityksellä oli merkittävä rooli presidentti Wilsonin ulkopolitiikassa. Wilson katsoi maailmanhistorian kulkevan vääjäämättömästi parempaan suuntaan, kohti amerikkalaismallista vapautta ja demokratiaa. Yliopistoprofessorina 1890-luvun lopulla hän oli sitä mieltä, että USA:n oma demokratiakehitys oli vielä kesken eikä maa ollut valmis toimimaan esimerkkinä muille. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin presidentillisen retoriikan paineet saivat hänet kuitenkin unohtamaan tämän. Hän näki maansa historiallisena tehtävänä demokratian levittämisen luomalla maailmaan otolliset olosuhteet demokratian toteutumiselle. Tämä oikeutti, tai paremminkin velvoitti, USA:n osallistumisen ensimmäiseen maailmansotaan.

Yleisemmällä tasolla Wilsonin esimerkki osoittaa historian "helppokäyttöisyyden" poliittisessa argumentoinnissa ja tästä aiheutuvat monet mahdollisuudet ja vaarat. Wilsonin esimerkki todistaa, ettei akateemisella, analyyttisella historiatiedolla ole paljon käyttöä poliittisessa vakuuttelussa, jossa pitää esittää yksi asia, kuten tehty päätös, ainoana oikeana, jotta sille saataisiin yleinen hyväksyntä. Poliittisessa puheessa historiasta esitetään usein pelkistetty, kansallisiin myytteihin pohjautuva versio. Historia tarjoaa loputtoman "faktojen" kokoelman, josta puhuja voi valita omaa argumenttiaan tukevat "tosiasiat". Koska historiaa on loputtomasti kerrottavaksi, puhujaa ei kovin helposti syytetä siitä, että hän jättää jotakin kertomatta. Historia taipuu helposti myös yleistyksiin, mikä lisää sen houkuttelevuutta osana poliittista retoriikkaa.

Tutkimus nostaa esiin myös sen seikan, että suuren yleisön käsitystä historiasta muovaavat tänä päivänä yhä voimallisemmin muut kuin ammattihistorioitsijat - ennen kaikkea valtiojohtajat, poliitikot, Hollywood ja televisio. Historian ollessa helposti retorisiin tarkoitusperiin muovattava tietojen, uskomusten ja kertomusten vyyhti, on entistä tärkeämpää, että historiantutkijayhteisö on aktiivisesti mukana julkisessa keskustelussa ohjaamassa historiankäyttöä "oikeille" raiteille. Julkiseen keskusteluun osallistumalla historian ammattilaiset voivat huolehtia siitä, että historiatiedon monimuotoisuus huomioidaan poliittisia päätöksiä tehtäessä ja niitä perusteltaessa.


käyntiä 27.12.2005 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto