FM Raisa Maria Toivon Suomen historian alaan kuuluva väitöskirja

Mother, Wife and Witch: Authority and Status in Court Recod Narratives in early modern Finland (Äiti, emäntä, noita. Valta ja status tuomiokirjanarratiiveissa uuden ajan alun Suomessa)

tarkastetaan 7.10.2006 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Brian P. Levack (University of Texas, Austin). Kustoksena toimii professori Marko Nenonen.

***

Raisa Maria Toivo on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee toimittajana Affectogenimapissa.

http://acta.uta.fi

Lisätietoja: Raisa Maria Toivo , puh. 040 822 8441, raisa.toivo@uta.fi, http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/esittelyt/toivo.htm

LEHDISTÖTIEDOTE

Naiset puhuvat vallasta ”Miten naiset vaativat ja käyttivät valtaa uuden ajan alussa? Ulvilalainen Agata Pekantytär ajettiin pois miehensä tilalta jäätyään leskeksi 1671. Hän kuitenkin taisteli perintötilan tyttärelleen, selvisi kolmesta noitasyytteestä ja jatkoi kaiken aikaa tilanhoitoa ja puuttui vielä naapurienkin töihin. Agata ja hänen kaltaisensa naiset vetosivat rooleihin, jotka heille vallan antoivat: vanhemmuuteen tai äitiyteen, ikäänsä ja työhönsä erityisesti muiden hyväksi. Naisten vallasta käydyt keskustelut sekä uuden ajan alun talonpoikien että myöhempien tutkijoitten ovat olleet kiihkeimmillään noitaoikeudenkäynneissä. Tutkijat ovat kuitenkin nähneet tämän liian kielteisesti: noita ei ollut uhri eikä osoitus siitä naisten vallankäyttöä olisi hyväksytty.”

Naisen tai vaimon asemaa ja mahdollisuuksia vallankäyttöön rajoittivat monet tekijät lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä sekä ideologisessa opetuksessa muutenkin. Käytännössä useimmat näistä rajoituksista kuitenkin säännöllisesti ohitettiin ­ eikä pelkästään pakon edessä miesten poissa ollessa, vaan jatkuvasti. Naisten mahdollisuudet auktoriteettiasemaan ja arvostettuun statukseen yhteisössä näyttäytyvät käsillä olevan tutkimuksen pohjalta parempina kuin aikaisemmin on korostettu. Talonpoikaistaloutta johtivat kumppanit, isäntä ja emäntä, jotka joskus olivat mies ja vaimo, joskus vaikkapa äiti ja vävy tai isä ja tytär.

Kun tutkimuksen ”päähenkilöt” puhuivat itsestään ja kilpailijoistaan käräjillä, käräjäjuttujen aiheista riippumatta heidän puheessaan usein toistuivat viittaukset vanhemmuuteen ja ikään sekä työhön ja niihin liittyvään hyveeseen. Nämä teemat ovat olleet tärkeitä naishistoriassa eivätkä vähiten siksi että ne ovat tärkeitä nykyäänkin. Uuden ajan alussa kaikkiin näihin liittyi suuria vaatimuksia ja riskejä. Noidat on usein nähty sekä syntipukkeina epäonnistumiselle ja sijaiskohteina, joihin epävarmat äidit ja emännät voivat projisoida pelkonsa ja ahdistuksensa. Suomalaisessa talonpoikaispuheessa sekä työ että vanhemmuus useammin ovat statusta tuovia tekijöitä, joita saattoi käyttää perusteluna poikkeavallekin käyttäytymiselle: noituudesta syytetty saattoi sanoa tehneensä sen minkä muut tulkitsivat noituudeksi vain lapsia huvittaakseen.

Naisten aseman ja vallankäytön mahdollisuuksien tutkimus kulminoituu noitaoikeudenkäynteihin. Noituuden ja naisten yhteys mytologisoitui ns. toisen aallon feminismien tulkinnoissa noitavainoista naisvainoina. Viime vuosikymmenen feminististä noitatutkimusta taas yhdistävät psykoanalyyttiset teoriat ja kiinnostus erilaisista kokemuksista ja identiteeteistä, mutta siinä toistuvat edelleen toisen aallon teemat. Suomalaisen tasa-arvon juuria on usein haettu vähäväkisiltä pientiloilta, joiden naiset ovat ”aina tehneet työtä” ­ ja kritisoitu sitten ettei työ välttämättä tuota valtaa tai arvostusta. Monien kohdalla ei, mutta tämän tutkimuksen päähenkilöille se oli hyväksytty keino vaatia molempia.

 

käyntiä 18.9.2006 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto