TtL Marja-Leena Lähteenmäen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja

Asiantuntijuuden kehittyminen ongelmaperustaisessa fysioterapeuttikoulutuksessa (Development of expertise in problem based physiotherapy education)

tarkastetaan 16.12.2006 klo 12 Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen yksikön auditoriossa, Hallituskatu 30, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Kari E. Nurmi (Rovaniemen yliopisto). Kustoksena toimii professori Anna Raija Nummenmaa.

***

Marja-Leena Lähteenmäki on syntynyt Iisalmen maalaiskunnassa ja hän on suorittanut lääkintävoimistelijan tutkinnon Tampereen sairaanhoito-opistossa sekä terveystieteiden lisensiaatin tutkinnon Jyväskylän yliopistossa. Hän on työskennellyt vuodesta 1997 lähtien fysioterapian yliopettaja.

Lähteenmäen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1197, Tampereen yliopisto, Tampere 2006. ISBN 951-44-6794-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 578, Tampereen yliopisto 2006. ISBN 951-44-6795-7, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Marja-Leena Lähteenmäki, puh. 050 516 8779, marja-leena.lahteenmaki@piramk.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Opiskelijan aktiivisuutta, vastuullisuutta sekä oman toiminnan ja osaamisen tarkastelua kehittävien koulutuksellisten ratkaisujen uskotaan luovat edellytyksiä nykyisessä työelämässä tarvittavan asiantuntijuuden kehittymiselle. Yksi tällainen koulutuksellinen ratkaisu on ongelmaperustainen oppiminen.

Ongelmaperustaisessa oppimisessa (Problem based learning, PBL) opetussuunnitelman perinteinen oppiainejakoisuus korvataan työelämän sisällöllisten osaamistarpeiden mukaan rakennetuilla opintokokonaisuuksilla. Eri oppiaineiden tietoaines yhdistetään palvelemaan kulloinkin opiskeltavan sisältöalueen tarpeita. Oppimisprosessi käynnistyy tutoristunnoissa opettajien ja työelämän asiantuntijoiden laatimien ongelmien avulla. Opiskelijat hankkivat ongelmien aktivoimana tietoa ja osaamista itsenäistä opiskelua sekä opinto-ohjelman sisältämiä luentoja, harjoituksia ja muita opiskelumenetelmiä hyödyntäen. Oppija nähdään aktiivisena ja itseohjautuvana tiedon käsittelijänä ja käyttäjänä. Hän suunnittelee, tarkkailee ja arvioi oppimistaan yhdessä toisten opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Ongelmaperustaisessa oppimisessa onkin enemmän kyse oppimisesta ja sen ohjaamisesta kuin opetuksesta.

Tutkimuksessa verrattiin toisiinsa oppiainejakoisessa ja ongelmaperustaisessa fysioterapeuttikoulutuksessa kehittyvää asiantuntijuutta. Aluksi kuvattiin tutkimuskohteessa toteutunutta ongelmaperustaista koulutusta vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Minkälainen opetussuunnitelmarakenne mahdollistaa ammatin kannalta keskeistä ja samalla yksilöllisten tarpeiden mukaista osaamisen kehittymistä? Minkälaista yhteistyötä toteutuu asiantuntijoiden, opettajien ja opiskelijoiden välillä rakennettaessa ongelmaperustaista opetussuunnitelmaa ja oppimisympäristöä? Minkälaisena fysioterapeuttiopiskelijat kuvaavat opiskeluaan ongelmaperustaisen oppimisen mukaisessa koulutuksessa?

Vertailuaineisto on koottu vuosien 1995-2002 aikana kahden suomalaisen ja yhden ruotsalaisen fysioterapeuttikoulutuksen opiskelijoilta. Opiskelijat kirjoittivat kuvaukset harjoittelujaksoilla toteuttamistaan tyypillisistä fysioterapiatilanteista. Kuvaukset olivat luokiteltavissa suorituskeskeiseen, potilasta huomioonottavaan ja reflektiiviseen terapiaan. Suorituskeskeisiksi määriteltyjen terapiatilanteiden kuvauksissa opiskelijat tarkastelivat erilaisia toimenpiteitä ja niiden teknistä toteuttamista. Potilasta huomioon ottavan terapian kuvauksissa terapian kerrottiin perustuvan fysioterapeuttiseen tutkimiseen. Opiskelijat kertoivat säädelleensä terapian toteutusta potilaista tekemiensä havaintoja mukaisesti. Usein kuvattiin myös opiskelijan ja potilaan välistä vuorovaikutusta, toiminnan perusteluja, terapian toteutuksen arviointia ja toisten ammattiryhmien edustajien kanssa toteutunutta yhteistyötä. Reflektiiviseksi luokitellut terapiatilanteiden kuvaukset sisälsivät potilasta huomioon ottavan terapian lisäksi muun muassa opiskelijoiden oman oppimisen, omien toimintatapojen, valmiuksien, tietopohjan ja oman ammatillisen kehittymisen arviointia sekä kuvausta siitä tiedonhankinta- ja päättelyprosessista, jonka perusteella terapian toteutus määräytyi.

Vertailun mukaan ongelmaperustaisen koulutuksen opiskelijat kuvasivat harjoittelujaksojensa aikana toteutettua terapiaa potilasta huomioonottavana useammin kuin oppiainejakoisen koulutuksen opiskelijat. Lisäksi he tarkastelivat oppiainejakoisen koulutuksen opiskelijoista poiketen kriittisesti oman toimintansa perusteita ja omia terapian toteuttamisen valmiuksiaan. Ongelmaperustaisen koulutuksen opiskelijoilta saatu tulos tukee fysioterapeuttikoulutukselle kansainvälisesti asetettua haastetta. Sen mukaan jokaisen fysioterapeutin tulisi oppia oman toimintansa ja tekemiensä valintojen perusteiden kriittiseen tarkastelemiseen ja toteuttamansa terapian uudistamiseen. Tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan ongelmaperustainen oppiminen antaa valmiuksia oman ammatillisen osaamisen ja ammatin jatkuvaan kehittämiseen.

 

käyntiä 21.11.2006 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto