FL Mari Hatavaran Suomen kirjallisuuden alaan kuuluva väitöskirja

Historia ja poetiikka Fredrika Runebergin ja Zacharias Topeliuksen historiallisissa romaaneissa (History and Poetics in Fredrika Runeberg’s and Zacharias Topelius’ Historical Novels)

tarkastetaan 26.5.2007 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa B1100, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jyrki Nummi (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Juhani Niemi.

***

Mari Hatavara on syntynyt Vantaalla ja hän on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Hatavaran väitöskirja ilmestyy sarjassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1128, Helsinki 2007. ISBN 978-951-746-911-1 , ISSN 0355-1768.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai SKS Kirjatalo, Mariankatu 3, 00170 Helsinki, puh. 0201 131 222

Lisätietoja: Mari Hatavara, mari.hatavara@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Fredrika Runeberg ja Zacharias Topelius kirjoittivat Suomen kirjallisuuden ensimmäiset historialliset romaanit 1800-luvun puolivälissä. Historiallisessa romaanissa historiaa esitetään keinoin, jotka ovat ominaisia fiktiolle. Tutkimukseni keskeinen kysymys on, miten historiallisuus ja fiktiivisyys näkyvät tarkastelemissani historiallisissa romaaneissa ja vaikuttavat niiden kertomisen ja esittämisen tapoihin. Miten teoksissa vuorovaikuttavat historia, eli materiaalina oleva menneisyys, ja poetiikka, eli teoksen sisäiset säännönmukaisuudet?

Analyysi pureutuu historian fiktiivisen esittämisen tapoihin lähtökohtinaan narratologian oletukset kertovan tekstin rakenteesta. Tähän rakenteeseen kuuluu tarina­kerronta-suhteen sekä fiktion eri tasojen (kokeminen, kertominen, esittäminen) ja niitä vastaavien agenttien (henkilö, kertoja, sisäistekijä) tarkastelu. Kertomiseen ja esittämiseen liittyvät myös erilaiset diskursiiviset ja näkökulmia koskevat tarkastelut kuten vapaa epäsuora esitys. Yksittäisten teostulkintojen ohella tutkimuksella on kolme painoaluetta, jotka ovat historiallisen romaanin poetiikka, kertomuksen teorian käyttö ja testaaminen sekä teosten kirjoittamisajan estetiikan tarkastelu. Hahmottelen kirjoittamisajan estetiikkaa kirjallisuuskritiikeistä nähdäkseni, minkälaisia vaatimuksia ja rajoituksia se asetti historiallisille romaaneille.

Tutkimuksen keskeisenä periaatteena on dialogisuus, mikä tarkoittaa, että teosanalyysit ja teoria (teoria tarkoittaen sekä historiallisen romaanin teoriaa että narratologiaa) pyritään jatkuvasti asettamaan rinnakkain ja saattamaan keskusteluun keskenään. Tutkimuksen sisältöä ja rakennetta eivät yksin määrää teosten tarjoamat tulkintamahdollisuudet eivätkä myöskään teoreettiset kysymyksen, vaan ohjaavana periaatteena on niiden välisten yhtymäkohtien löytyminen.

Tutkimus osoittaa, että Runeberg ja Topelius jo historiallisen romaanin alkuaikoina löysivät sellaisia kerronnallisia ratkaisuja sekä erilaisten periaatteiden yhdistelmiä, joita myöhemmät teoreetikot eivät ole ottaneet huomioon. Jotkin kirjallisuushistorialliset tendenssit, kuten muutokset tietoisuuden esittämisen tavoissa teosten kirjoittamisen aikaan, toteutuvat ainakin osassa tarkasteltavia teoksia. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että jotkin muodot, kuten vapaa epäsuora esitys, joita monet kirjallisuushistoriallisesti pitävät teosten kirjoittamisaikaan vielä melko uusina ja jopa poikkeuksellisina, olivat jo monipuolisessa käytössä suomalaisessa kirjallisuudessa.

Tutkittavat teokset käyttävät historiallista materiaalia monin eri tavoin, eivätkä nämä tavat tietenkään ole ainoat mahdolliset. Merkittävää on, että suhteessa historiallisuuteen ja eri aikatasoihin käsitellyt romaanit edustavat erilaisia näkemyksiä. Historia voi yhtä lailla olla sisäistekijän näkemyksen hallitsema, tiettyyn päätepisteeseen suuntautuva, ennalta määrätty kehityskulku kuin rinnakkaisina, verrannollisina ja ristiriitaisina olemisen tapoina näyttäytyvä tila. Menneisyyden suhde nykyisyyteen voi syntyä niin kertomuksellisen jatkumon kuin rinnastuksienkin kautta. Useat tutkimistani romaaneista reflektoivat historiankirjoittamisen kysymyksiä ja tuovat esiin myös historian uudelleen merkityksellistämisen mahdollisuuden. Siten ne kyseenalaistavat näkemyksen, jonka mukaan 1800-luvun historiallinen romaani pyrki häivyttämään historian esittämisen ongelmallisuuden sekä historian ja fiktion välisen suhteen kompleksisuuden.

Historiallisen romaanin erityisyys ­ jota voisi lajin poetiikaksikin kutsua ­ nousee tutkimuksessani esiin useissa esittämiseen ja kertomiseen liittyvissä tavoissa, joista narratologia on esittänyt oletuksia ­ toki usein ristiriitaisia myös ei-historiallisen fiktion suhteen. Historiallinen romaani on erityinen esimerkiksi kerronnan järjestykseen liittyvien kysymysten suhteen. Historiallisen romaanin kohdalla näyttää myös siltä, etteivät referentiaalinen ja poeettinen välttämättä ole ristiriidassa keskenään: yhtä hyvin kuin referentiaalisuus voi olla teoksen sisäisen rakenteen luomaa, voi poeettisuus syntyä juuri suhteesta historiaan pohjatekstinä.

 

käyntiä 9.5.2007 alkaen

Väitökset    Tampereen yliopiston kirjasto   Tampereen yliopisto