VTT Heikki Hiilamon kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja
The Fear of Losing out - Tobacco Industry Strategies in Finland 1975-2001 (Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat Suomessa vuodesta 1975 vuoteen 2001 )
tarkastetaan 24.8.2007 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksen luentosalissa, Medisiinarinkatu 3, Tampere.
Vastaväittäjänä on dosentti Ossi Rahkonen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Arja Rimpelä.
***
Heikki Hiilamo on suorittanut valtiotieteiden tohtorin tutkinnon Turun yliopistossa. Hän on työskennellyt kirkkohallituksessa vuodesta 2004 lähtien diakonia ja yhteiskunnallisen työn johtajana.
Hiilamon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1229, Tampere University Press, Tampere 2007. ISBN 978-951-44-6937-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 617, Tampereen yliopisto 2007. ISBN 978-951-44-6938-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Heikki Hiilamo, puh. 041-545 6394, heikki.hiilamo@saunalahti.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
Tutkimus analysoi tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioita Suomessa vuodesta 1975 vuoteen 2001. Pääasiallisena aineistona käytettiin tupakkateollisuuden sisäisiä asiakirjoja. Tutkimus keskittyi tupakkasääntelyyn mukaan lukien tuotevastuuoikeudenkäynti (tupakkajuttu) tupakkateollisuutta vastaan vuosina 1988-2001. Oikeudenkäynnin tupakkapoliittisia vaikutuksia arvioitiin muun muassa tutkimalla eri tupakkayhtiöiden rooleja ja vaikutusvaltaa tupakkajutussa.
Suomen tupakkajuttua tarkasteltiin lisäksi analysoimalla mahdollisia yhteyksiä tupakkateollisuuden tieteellisten strategioiden ja sen oikeudellisen puolustuksen välillä. Tutkimus selvitti myös sitä, miten tupakkayhtiöt ovat pyrkineet vaikuttamaan tupakkasääntelyyn Suomessa. Tärkein kysymys oli: onnistuivatko tupakkayhtiöt löytämään strategian tupakkasääntelyn horjuttamiseksi Suomessa? Lopuksi tutkimus selvitti tupakkateollisuuden sisäisten asiakirjojen pätevyyttä analysoimalla antaako tupakkateollisuuden lobbarin oman arkiston tiedot aiheen muuttaa tai täydentää aikaisempia raportteja tupakkateollisuuden manipulointiyrityksistä Suomessa.
Tutkimus osoitti, että kansainväliset tupakkayhtiöt pitivät Suomen tuotevastuuoikeudenkäyntiä globaalina uhkana. Yhtiöt yrittivät kuitenkin vähätellä Suomen oikeusjutun merkitystä esittämälllä sen paikallisena riitana, jolla ei ole kansainvälisiä yhteyksiä. Valmistautuminen oikeudenkäynteihin tapahtui työryhmissä, jotka kokosivat yhtiöiden sisäiset ja ulkoiset voimavarat. Niillä oli ratkaiseva merkitys puolustuksessa. Puolustus Suomessa haluttiin rakentaa samojen periaatteiden varaan kuin Yhdysvalloissa. Samojen argumenttien, käsitteiden (esimerkiksi erityisen ja yleisen syy-yhteyden tulkinnan) ja samojen kuvausten lisäksi osa todistajista oli samoja kuin Yhdysvalloissa. Oikeudenkäynti osoitti tupakkateollisuuden salanneet tuotteidensa terveyshaitat kiistattomista tieteellisistä todisteista huolimatta. Edelleen oikeudenkäynti osoitti, että tupakkayhtiöt yhä kiistivät terveyshaitat. Tupakkayhtiöiden kannanotot horjuttivat sen uskottavuutta sosiaalisena toimijana ja heikensivät niiden mahdollisuuksia vaikuttaa tupakkapolitiikkaan.
Tulokset todistivat, että tutkimusrahoituksen myöntäminen oli läheisessä yhteydessä todistajien hankkimiseen tuotevastuuoikeudenkäynnissä. Tutkimusrahoituksen avulla tupakkateollisuus oli luonut asiantuntijaverkoston, johon kuuluvat lääketieteen tutkijat olivat valmiita todistamaan tupakkkateollisuuden puolesta tai suosittelemaan muita todistajia. 45:sta tupakkateollisuuden lääketieteellisistä asiantuntijatodistajasta 33 oli saanut tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen todistamisen. 19 heistä oli työskennellyt tupakakkateollisuuden konsultteina. Vanhemmat teollisuuden kutsumista asiantuntijoista todistivat sellaisen tieteellisen kiistan olemassaolosta, jota he itse olivat olleet luomassa. Helsingissä todistaneet asiantuntijat vähättelivät yhteyksiään tupakkateollisuuteen. Tupakkateollisuus palkitsi ainakin osaa asiantuntijoista yli todistamiseen ja siihen valmistautumiseen käytetyn ajan. Tämä on voinut vaikuttaa todistajalausuntojen sisältöön.
Tupakka-asiakirjat viittaavat siihen, että Suomi oli tupakkayhtiöiden erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen pitkäaikaisen tupakkasääntelyn vuoksi. Asiakirjat osoittivat, että tupakkayhtiöt pyrkivät Suomessakin ohjaamaan keskustelun pois tupakan haitallisuudesta ja torjumaan tupakkalainsäädännön. Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat onnistuivat viivyttämään tupakkalainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa Suomessa. Tupakkateollisuus onnistui myös torjumaan ryhmäkannelainsäädännön sekä hidastamaan ravintoloiden tupakointikieltoja.
Tupakka-asiakirjat sisältävät ensikäden tietoja tupakkateollisuuden strategioista ja niiden toimeenpanosta. Asiakirjat eivät kuitenkaan aina tarjoa tarkkoja tietoja strategioiden tuloksista. Siksi asiakirjoissa on puutteita, jos yksin niitä käytetään tapahtumien kulun kuvaamiseen. Tupakkateollisuuden lobbarina toimineen henkilön yksityisen arkiston tietojen vertaaminen julkisesti saatavilla oleviin tupakka-asiakirjoihin osoitti, että Suomea koskevat tupakka-asiakirjat antavat yleisellä tasolla kattavan kuvan tupakkateollisuuden strategioista myös niinkin pienestä markkina-alueesta kuin Suomesta.
käyntiä 30.7.2007 alkaen