LL Hanna Roihuvuo-Leskisen lastenkirurgian alaan kuuluva väitöskirja

Urogenital Problems in Adults Following Childhood Vesico-ureteral Reflux (Lapsuudessa sairastetun vesikoureteraalisen refluksin urogenitaalialueen ongelmat aikuisiässä)

tarkastetaan 14.11.2014 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Mikko Pakarinen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

Vesikouretereraalisen refluksin myöhäisvaikutukset


Virtsan takaisinvirtaus rakosta munuaisiin, vesikoureteraalinen refluksi (VUR), on tavallinen tauti, jonka esiintyvyydeksi lapsilla on arvioitu jopa 18 %. Huolimatta hyvästä paranemistaipumuksesta ja tehostuneista diagnosointi- ja hoitomenetelmistä osalla potilaista tauti etenee aiheuttaen munuaisperäisiä ongelmia, jopa munuaisten vajaatoiminnan.

Tutkimuksessa selvitettiin VUR:n pitkäaikaisvaikutuksia (seuranta-ajan mediaani 37 vuotta) 137 keski-ikäisellä potilaalla, jotka oli lapsuudessa hoidettu Helsingissä Lastenklinikalla vuosien 1955–1965 aikana primaarin VUR:n vuoksi. 88 potilasta oli hoidettu antibiootein ja 49 leikkaamalla.  Kontrolliryhmä koostui 43 sairaalahenkilökuntaan kuuluvasta ikävakioidusta verrokista.

 53 %:lla potilaista todettiin aikuisiässä vähintään jokin seuraavista oireista: tiheävirtsaisuus, virtsapakko, ponnistusinkontinenssi tai pakkoinkontinenssi. 37 %:lla todettiin epänormaali virtauskäyrä virtsasuihkun virtausmittauksessa, ero verrokkiryhmään oli tilastollisesti merkitsevä, vain 3 %:lla kontrolleista todettiin epänormaali virtauskäyrä. 25 %:lla potilaista oli todettu virtsatieinfektio (VTI) useammin kuin kerran vuodessa aikuisiällä. Leikkaamalla hoidetuilla potilailla todettiin enemmän poikkeavuutta virtsasuihkun virtausmittauksessa ja useammin virtsatietulehduksia kuin lääkkeellisesti hoidetuilla potilailla.

Naispotilaat, joilla oli epänormaali virtsasuihkun virtausmittaus tai paljon oireita, tutkittiin urodynamiatutkimuksella. Alentunut tunto virtsarakon täyttöön liittyen todettiin 41 %:lla, usein potilailla oli ollut heikko virtaus virtsasuihkun virtausmittauksessa. Dysfunktionaalista virtsausta (rakkolihaksen ja sulkijalihaksen dyssynergiaa) löydettiin usein, sillä painevirtaustutkimuksessa epänormaalia sulkijalihaksen aktiivisuutta todettiin 70 %:lla potilaista.

Kaikille potilaille tehtiin munuaisten ultraäänitutkimus. Kehon pinta-alaan normalisoidun ultraäänellä mitatun munuaisten tilavuuden ja munaisten toimintakokeen välillä todettiin kohtalainen korrelaatio (Pearson r=0.42). Munuaiset, joihin oli ollut takaisinvirtausta, olivat pienempiä kuin munuaiset, joihin takaisinvirtausta ei ollut. Virtsan valkuaisen ja korkean verenpaineen esiintyvyys ei lisääntynyt niillä potilailla, joilla oli pienet mutta arvettomat munuaiset.

 Naisilla, joilla todettiin ultraäänellä munuaisarpia ja naisilla, joilla todettiin valkuaista virtsassa raskauden aikana (kertoen munuaisen toiminnan huononemisesta) oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän korkeaa verenpainetta ja VTI:ta raskauden aikana verrattuna niihin, joilla ei ollut munuaisarpia tai valkuaisvirtsaisuutta. Vaikka VTI:ta todettiin jopa kolmasosalla naisista raskausaikana, siihen ei liittynyt muita komplikaatioita. Sikiöihin kohdistuvien raskausajan komplikaatioiden määrään eivät vaikuttaneet äitien munuaisarpien esiintyvyys, raskaudenaikaisen valkuaisvirtsaisuuden tai VTI:n esiintyvyys eikä sairastetun VUR:n vaikeusaste.

Lapsuudessa VUR:n sairastaneilla potilailla, erityisesti leikkaamalla hoidetuilla, on aikuisina muuta väestöä enemmän alempien virtsateiden toiminnan oireita ja löydöksiä. Ultraäänitutkimuksella voidaan arvioida riskiä munuaisten toiminnan huononemiseen aikuisilla potilailla, jotka ovat sairastaneet VUR:n lapsuusiässä. Lapsuudessa VUR:n sairastaneilla naisilla, joilla on munuaisarpia tai toistuvia VTI:ita on suurentunut riski raskausajan komplikaatioihin.


                                               ******

Hanna Roihuvuo-Leskinen on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut lastenkirurgian osastonylilääkärinä Kanta-Hämeen keskussairaalassa vuodesta 2014 lähtien.

Roihuvuo-Leskisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1985, Tampere University Press, Tampere 2014. ISBN 978-951-44-9600-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1472, Tampere University Press 2014. ISBN 978-951-44-9601-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Hanna Roihuvuo-Leskinen, Puh. 050 599 3383, hanna.roihuvuo@gmail.com