HM Juha Peltomaan ympäristöpolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Tehotuottajat ja Ellun kanat – Maatilojen muutos ja ympäristöpolitiikan kehittämisen mahdollisuudet (Farm-level change and the development potential for agri-environmental policy in Finland)

tarkastetaan 16.1.2015 klo 12 Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa Pinni A rakennuksessa, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Hilkka Vihinen (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT). Kustoksena toimii professori Yrjö Haila.

Tehotuottajat ja Ellun kanat

– Maatilojen muutos ja ympäristöpolitiikan kehittämisen mahdollisuudet


Maataloustuotanto vaikuttaa välittömästi ympäristöön. Tämän vuoksi maatalouden ympäristöpolitiikalla on suuri merkitys erityisesti vesistöjen tilasta ja luonnon monimuotoisuudesta huolehdittaessa. Tämän lisäksi maataloudelle on asetettu entistä enemmän velvoitteita ja odotuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvissä kysymyksissä.


Juha Peltomaa on tutkinut maatalouden toimintaympäristön muutosta ja siihen sopeutumista vuosina 1998-2010. Muutoksia ovat aiheuttaneet sekä yhteiskunnalliset prosessit että luonnonolosuhteiden muutokset. Sopeutuminen on vaatinut tiloilta ja maataloudelta joustavuutta. Peltomaa on analysoinut suomalaisten maatilojen kehityskulkuja ja tapoja sopeutua toimintaympäristön muutoksiin. Sopeutumisessa korostuvat  erilaiset sosiomateriaaliset verkostot ja niiden hyödyntäminen sekä tilojen välinen yhteistyö.

Eriytynyt tilakehitys

Suomalaisen maatalouden ja maaseudun elinkeinorakenteen muutos on ollut EU:n jälkeisessä Suomessa voimakasta ja maataloutta elinkeinonaan jatkaneiden tilojen kehityskulut ovat eriytyneet. Tilat ovat joko erikoistuneet pyrkien kasvattamaan tuotantoaan tai monialaistuneet laajentaen toimintaansa myös muille kuin suoraan maatalouteen liittyville toimialoille. Toimeentuloa täydennetään myös varsin laajasti tilojen ulkopuolisilla töillä. Niin EU:ssa kuin kansallisella tasolla maatalouden tulevaisuutta on hahmoteltu ensisijaisesti kasvavien ja aktiivisten tilojen näkökulmasta. Pieniä tai pienehköjä tiloja on Suomessa kuitenkin vielä suhteellisen runsaasti.

Peltomaan tutkimus tuo maatalouden ympäristöpolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen tietoa toimintatavoiltaan hyvin erilaisten tilojen käytännöistä. Tuloksista ilmenee, miten vaihtelevasti maatalouden ympäristöpoliittisia toimenpiteitä tiloilla toteutetaan, ja miten tämä moninaisuus tulisi ottaa politiikan suunnittelussa huomioon. Peltomaa pohtii myös sitä, miten tilojen ympäristönhoidollinen potentiaali olisi tulevaisuudessa löydettävissä ja hyödynnettävissä. Erityisesti tilojen välisen yhteistyön potentiaalin löytymiseksi tulisi erilaisia kokeiluihin perustuvia toimintamuotoja vahvistaa ja tukea. Samalla yhteiskunnan tulisi kuitenkin sallia kokeiluihin sisältyvä epäonnistumisen riski.

Maatalouden ympäristötoimenpiteitä ja -tukia ohjaava Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020 hyväksyttiin loppuvuodesta 2014. Tulevalla ohjelmakaudella painotetaan erityisesti koulutuksen, tiedonvälityksen ja neuvonnan roolia asetettujen ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa. Näiden tavoitteiden onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa tilakohtaisesti rakentuneita toiminnan motivaatioita ja strategioita, joihin Peltomaan tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia.

Viljelyn motivaatiot ovat moninaisia

Peltomaan tutkimusaineisto tarjoaa poikkeuksellisen tarkan kuvan suomalaisen maaseudun toimintaympäristön kehityksestä tietyssä maatalousyhteisössä EU-jäsenyyden jälkeen. Tutkimuksessa on haastateltu samoja viljelijöitä kahteen otteeseen, vuosina 1998 ja 2010. Lisäksi aineistona on maatalouden ympäristöneuvonnan haastattelu- ja havainnointiaineistoa Etelä-Suomesta.
 
Maatalous on tiloille ensisijaisesti elinkeino, mutta sitä harjoitetaan usein myös muista kuin pelkästään taloudellisista syistä. Peltomaan mukaan juuri tästä johtuen myös muut kuin tuotannon maksimointitavoitteet ovat kasvattaneet merkitystään toiminnan motivaattoreina. Näin ollen esimerkiksi ympäristötoimet, kuten peltojen käyttö ravinnevalumia vähentävinä puskureina tai kosteikot monimuotoisuutta edistävinä maaseutumaiseman elementteinä, saattavat näyttäytyä aiempaa houkuttelevampina toimintamuotoina. Toisaalta mikäli ympäristöpolitiikan toimenpiteet etääntyvät kauas viljelyn keskeisimmistä lähtökohdista, saatetaan joillain tiloilla jättäytyä myös kokonaan niiden ulkopuolelle.

                                               ******

Juha Peltomaa on syntynyt Helsingissä ja valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Nykyisin hän toimii tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.

Peltomaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2014, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9684-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1503, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9685-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Juha Peltomaa, juha.peltomaa@ymparisto.fi