YTM Virpi Tuiskun psykologian alaan kuuluva väitöskirja

Depressed adolescents grow up: Prevalence, course and clinical risk factors of non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts (Masentuneet nuoret kasvavat nuoriksi aikuisiksi: itsensä vahingoittaminen, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset, niiden yleisyys  ja riskitekijät)

tarkastetaan 31.1.2015 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on ma. professori Kirsi Honkalampi (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Raija-Leena Punamäki.

Masentuneet nuoret kasvavat nuoriksi aikuisiksi:

itsensä vahingoittaminen, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset,

niiden yleisyys  ja riskitekijät


Nuoruusiässä masennus on yleisin mielenterveyshäiriö. Nuoruusiässä ihminen kehittyy nopeasti fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Masennustilojen todennäköisyys lisääntyy voimakkaasti murrosiän aikana ja pian sen jälkeen.

Nuoruusikä on myös merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen alkamiseen. Tilastokeskuksen mukaan 15-24 -vuotiaiden nuorten  kuolemantapauksista 35% (99 nuorta) oli itsemurhia vuonna 2013. Suomalaisten nuorten itsemurhakuolleisuus on eurooppalaisittain varsin korkeaa, v. 2011 Euroopan maista kolmanneksi suurinta. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö nuorilla, jotka vahingoittavat itseään ilman tarkoitusta tehdä itsemurha, sekä niillä, joilla on itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan tarkoituksellista oman kehon vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta, yleisemmin esiintyy kehon viiltelyä. Suuri osa itsetuhoisuutta koskevasta tutkimustiedosta ei ole erottanut itsensä vahingoittamista itsemurhayrityksistä, joissa on selkeä tarkoitus kuolla. Itsetuhoisuutta tutkittaessa itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset ovat olleet enemmän tutkimuksen kohteena, itsensä vahingoittamisen merkitys tutkimuksellisesti itsetuhoisena käyttäytymisenä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Myös näiden eri itsetuhoisuusmuotojen riskitekijöiden yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia on tutkittu vähän. Kuitenkin kaikki itsetuhoinen käyttäytyminen kertoo nuoren kokemasta psyykkisestä kuormituksesta ja ratkaisuyrityksestä selvitä ylivoimaiseksi koetusta elämäntilanteesta.

Tämä tutkimus on osa Nuorten Depressio-tutkimusta, joka on toteutettu yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden ja päihdepalvelujen-osaston ja Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Peijaksen sairaalan tulosalueen nuorisopsykiatrisen klinikan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeutuneet hoitoon nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tutkimuksen alkumittauksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun (K-SADS-PL) avulla 218 DSM-IV masennusdiagnoosin saanutta 13-19 vuotiasta nuorta. Lisäksi tutkimustietoa kerättiin nuoren täyttämillä standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Itsetuhoinen käyttäytyminen arvioitiin K-SADS-PL haastattelulomakkeen itsetuhoisuusosion kysymyksillä. Alkumittauksen jälkeen tutkimuksessa mukana olevat nuoret arvioitiin uudelleen noin yhden vuoden (n=189) ja kahdeksan vuoden (n=148) kuluttua haastattelemalla heidät puoli strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (K-SADS-PL yhden vuoden kohdalla, SCID-I kahdeksan vuoden kohdalla) ja standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla.

Tutkimuksen alkumittauksessa puolella tutkittavista oli itsensä vahingoittamista, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä kun itsetuhoisuus luokiteltiin kaikissa itsetuhoisuuden muodoissa vakavimman luokituksen mukaan. Nuoren itsetuhoisuuden esiintymiseen ei vaikuttanut se, oliko nuorella masennushäiriö vai masennushäiriö ja lisäksi muu mielenterveyden häiriö.

Tutkimuksen alkutilanteessa 34 %:lla (73/218) masentuneista nuorista oli itsensä vahingoittamista. Itseään vahingoittaneet masentuneet nuoret olivat iältään nuorempia, kokivat saavansa vähemmän tukea perheeltään, heillä oli enemmän masennusoireita ja he käyttivät enemmän alkoholia kuin ne masentuneet nuoret, joilla ei ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Nuorilla, joilla oli itsensä vahingoittamisen lisäksi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, oli enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin vain itseään vahingoittavilla nuorilla.

Vuoden seuranta-aikana itsetuhoinen käyttäytyminen väheni niin, että kolmasosalla tutkittavista masentuneista nuorista oli itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itseään vahingoittavaa käyttäytymistä oli neljäsosalla masentuneista nuorista ja itsetuhoisista nuorista 68% vahingoitti itseään. Alkoholinkäyttö, muu samanaikainen mielenterveyden häiriö masennuksen lisäksi ja masennuksen jatkuminen ennustivat kaikkia itsetuhoisuuden muotoja. Vuoden seurannassa olevista nuorista 56% oli tutkimuksen alkumittauksessa itsetuhoisia ja puolet heistä olivat itsetuhoisia edelleen vuoden seurannan aikana. Sukupuolena nainen ja masennuksen lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö sekä masennuksen jatkuminen ennustivat itsetuhoisen käyttäytymisen jatkumista.

Aiempi itsensä vahingoittaminen lisäsi itsensä vahingoittamisen riskiä sekä lyhyessä että pitkässä kahdeksan vuoden seurannassa sekä itsemurhayritysten riskiä pitkässä seurannassa. Kun tutkittiin miten itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset ja valikoidut kliiniset erityispiirteet ennustivat itsensä vahingoittamista vuoden seurannan aikana, niin itsensä vahingoittamisen riskiä lisäsivät alkumittaukseen mennessä tapahtunut itsensä vahingoittaminen, nuori ikä ja alkoholin käyttö. Ainoa riskitekijä itsensä vahingoittamiselle oli yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneessa seurantavaiheessa itsensä vahingoittaminen. Tutkittavien itsemurhayrityksiä ennustivat alhainen kaverituki ja alkoholin käyttö sekä yhden vuoden että yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneen seurantajakson aikana.

Merkittävällä osalla masennuksen vuoksi hoitoa hakeneista nuorista oli itsensä vahingoittamista ja usein siihen liittyi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Masennuksen vuoksi hoitoa hakeneilla nuorilla itsensä vahingoittaminen ennusti myöhempää itsetuhoista käyttäytymistä.
Masennus on yleisin psykiatrinen häiriö itsetuhoisesti käyttäytyvillä nuorilla ja sen varhainen tunnistaminen ja hoito ovat keskeisiä nuorten itsetuhoisen käyttäytymisen ehkäisemisessä. Mikäli nuorella on masennuksen lisäksi muita mielenterveydenhäiriöitä, hänen kokemansa psyykkinen kärsimys on vielä suurempi ja lisää itsensä vahingoittamisen ja itsemurhayritysten riskiä.

Nuoren itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta, esim. viiltely on itsetuhoista käyttäytymistä, ja alkaa usein nuorempana kuin itsemurhayritykset. Niiden kartoittaminen luottamuksellisessa arviointitilanteessa on erityisen tärkeää, koska nuori jättää ne muuten kertomatta. Nuoren itsensä vahingoittaminen kertoo yhtä kuormittavasta psyykkisestä hädästä kuin itsemurhayritykset ja ne voivat johtaa vakavampaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Vaikka ne ovat ei-itsemurhatarkoituksessa tehtyjä tekoja, niihin tulee suhtautua yhtä vakavasti kuin itsemurhayritykseen. Näiden nuorten hoitaminen on itsetuhoisen käyttäytymisen hoitamista. 

Alkoholin käyttö lisää riskiä itsensä vahingoittamiseen ja itsemurhayrityksiin. Masentuneen nuoren saama tuki perheeltä ja kavereilta ovat puuttuessaan riskitekijä ja nuoren niitä kokiessa suojaavia tekijöitä ja ovat tärkeitä huomioida nuoren itsetuhoisen käyttäytymisen ehkäisemisessä.

                                               ******

Virpi Tuisku on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii nuorisopsykoterapeuttina.

Tuiskun väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2017, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9694-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1506, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9695-0, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Virpi Tuisku, Puh. 050 541 0084, virpi.tuisku@thl.fi