FM Ira Virtasen puheviestinnän alaan kuuluva väitöskirja

Supportive Communication in Finnish Men’s Friendships (Supportiivinen viestintä suomalaisten miesten ystävyyssuhteissa)

tarkastetaan 14.2.2015 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori William K. Rawlins (Ohion yliopisto, Yhdysvallat). Kustoksena toimii professori Pekka Isotalus.

Miesten ystävyyssuhteissa tukea annetaan kuuntelemalla


Miesten ajatellaan usein välttelevän tunteista puhumista, minkä takia heitä saatetaan pitää naisia heikompina tuen antajina. Kun käsitykseen lisätään vielä stereotypia suomalaisista tuppisuisina yksinpärjääjinä, onko suomalaisesta miehestä hyväksi tuenantajaksi ystävilleen? Ira Virtasen tuore puheviestinnän väitöskirja osoittaa, että on: suomalaisten miesten läheisissä ystävyyssuhteissa kuunnellaan ja viestitään myötätuntoa, rohkaisua ja huolenpitoa.

Sosiaalinen tuki on merkityksellistä ihmisen hyvinvoinnille ja tärkeää kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Hyväksytyksi tuleminen, arvostus, lohduttaminen ja välittäminen vaikuttavat sekä ihmisen henkiseen että fyysiseen terveyteen. Tukea voidaan viestiä monin eri tavoin, esimerkiksi halaamalla, tarjoutumalla muuttoavuksi tai antamalla ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi.

Virtasen väitöskirjassa tutkittiin tukea antavaa viestintää miesten ystävyyssuhteissa haastattelemalla 25 suomalaista, 21–67-vuotiaasta miestä. Tutkimus osoitti, että tuen saaminen on sitä todennäköisempää mitä läheisemmästä ystävyyssuhteesta on kyse. Tuen antamisen tavoista kuunteleminen nousi tutkimuksessa ensisijaiseksi. Ja koska miesten ystävyyssuhteissa ongelmista puhuttiin usein saunoessa, mökkeillessä tai illanviettojen kahdenkeskisissä hetkissä, myös hiljaisuus sai suomalaisilta miehiltä tukea antavia merkityksiä.
 
Tavallisimmin ystävälle annettiin emotionaalista eli henkistä tukea ihmissuhdeongelmissa. Miesten mukaan kokemus ongelmasta ja siitä selviytymisestä on yksilöllinen. Tästä johtuen miehet pyrkivät kunnioittamaan ystävän itsemääräämisoikeutta tuenantotilanteissa; ystävälle on tärkeätä antaa mahdollisuus määrittää, puhutaanko hänen ongelmastaan vai ei, ja miten siitä puhutaan, jos puhutaan.

Miesten tukea antavan eli supportiivisen viestinnän tavoitteena oli auttaa ystävää ”pääsemään eteenpäin” ja saavuttamaan eheyden tunne. Kielteiset tunteet nähtiin ymmärrettävinä reaktioina ongelmiin ja ne oli syytä käsitellä. Koska tunteet nähtiin myös vaihtelevina, ohimenevinä ja potentiaalisesti uhkaavina, niiden hallintaa pidettiin yksilön itsensä tehtävänä. Miehet pelkäsivät ystävän jäävän tunteisiin kiinni, jolloin ne voisivat heikentää ystävän päätöksentekokykyä tai vaarantaa hänen hyvinvointiansa. Tukea antavat miehet pyrkivät siksi olemaan ”kirkkaita peilejä” ystävälleen eli pysymään neutraaleina ja rauhallisina tuenantotilanteessa. Miehet toivoivat, että näin ystävälle olisi itselleen myös helpompaa omaksua luottavainen tila, jossa nähdä mahdollisuuksia eteenpäin menemiseksi. Lisäksi yhdessä vietetyn ajan tarkoituksena oli tuottaa ystävälle myönteisiä tunteita, jolloin ystävä saisi hetkeksi muuta ajateltavaa sekä positiivista vahvistusta yhteenkuulumisesta.  

Virtasen tutkimuksen mukaan hyvää tukea miesten ystävyyssuhteissa on aktiivinen kuunteleminen, myötätunnon osoittaminen, myönteisten tunteiden tuottaminen ja tilanteen uudelleen arviointiin osallistuminen. Miehet pyrkivät välttämään neuvojen antamista, vaikka tiedostivatkin toisinaan sortuvansa siihen. Neuvojen antaminen voitaisiin tulkita tuenantajan yritykseksi osoittaa, että hän tietää paremmin.

Hyvänä pidetty sosiaalinen tuki edellyttää antajaltaan motivaatiota. Motivaatiota viestitään sanattomasti ja sanallisesti. Motivoitunut tuenantaja pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen ainutlaatuista kokemusta ja hyväksyy haastavan tilanteen herättämät tunteet. Hyvä tuenantaja osaa lisäksi ajatella, millaisten haasteiden kanssa ystävä mahdollisesti painii. Voidakseen antaa hyödyllistä tukea toiselle ei itsellä tarvitse välttämättä olla kokemusta samanlaisesta ongelmasta. Tuenantaja voi kuitenkin pyrkiä ymmärtämään sitä, miltä tuntuu tarvita ja vastaanottaa apua. Hienovarainen ja toisen henkilökohtaisista tarpeista kumpuava tuki on toivottua, mutta vaatii tuenantajalta vuorovaikutusosaamista.

Tutkimuksen mukaan miehet edellyttävät hyvältä tuenantajalta aitoa ja rehellistä viestintää. Aitous tulkitaan tuenantajan aktiivisesta kuuntelemisesta sekä hänen rohkeudestaan myöntää omat rajallisuutensa. Haavoittuvaisuuden kokemusten jakaminen myös vahvistaa ystävien keskinäistä yhteyttä. Rehellisyys tuen antamisessa on tulosten mukaan sitä, että mies sanoo ystävälle tarpeellisia asioita –niitäkin, joita hän ei välttämättä haluaisi kuulla. Vaikka rehellisyys koettiin joskus haastavaksi, se oli miehille hyvän ystävyyden mitta. Miehille oli lisäksi tärkeää osoittaa olevansa ystävän saatavilla: yhdessä vietetty aika ja tekeminen mahdollisti sen, että ongelmista pystyttiin puhumaan luontevasti.

Koska aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että parisuhdekumppani on miehelle usein merkittävin emotionaalisen tuen lähde, Virtasen tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaista tukea miesten ystävyyssuhteissa on saatavilla. Tutkimus osoittaa, että sukupuolen tai kulttuuritaustan perusteella ei voida tehdä yleistyksiä ihmisten tuen tarpeesta eikä tavoista tukea toisiaan: suomalaisten miesten kuvaamat hyödylliset tuen antamisen tavat ovat enemmän samankaltaisia kuin erilaisia naisten ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Merkityksellisiä tuenannon vuorovaikutustilanteita voi syntyä myös toisilleen vieraiden ihmisten kesken ja sukupuoleen katsomatta. Näin on esimerkiksi tilanteissa, joissa vuorovaikutuskumppanit jakavat yhteisen ymmärryksen viestintätilanteesta ja päätyvät ”puhumaan henkeviä”. Tutkija korostaa, että tuen antamisessa voi kehittyä ja siinä kehittyminen on monella tavalla hyödyllistä myös tuenantajalle, sillä se lisää tyytyväisyyttä itseen ja ihmissuhteisiin. Osaamisen kehittäminen kannattaa aloittaa aktiivisesta ja empaattisesta kuuntelemisesta sekä oman ja toisten ihmisten viestinnän havainnoimisesta erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, joissa tukea viestitään. Aina voi myös kysyä toiselta rohkeasti, millainen tuki auttaisi juuri häntä.

***

Ira Virtanen on syntynyt Oulunsalossa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion lukiosta. Hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Virtanen on työskennellyt mm. viestintäkouluttajana, Savonlinnan Oopperajuhlien PR- ja lehdistötoimiston päällikkönä sekä Fulbright-tutkijana Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä hän toimii puheviestinnän yliopisto-opettajana Helsingin yliopistossa.

Virtasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2019, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9701-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1508, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9702-5, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite
: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai e-mail: kirjamyynti@juvenes.fi.

Lisätietoja: Ira Virtanen, puh. 050 4154665, ira.virtanen@pedacom.fi, Twitter@IraVirtanen