LL Matti Karppelinin sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Acute and Recurrent Cellulitis (Akuutti ja uusiutuva ruusutulehdus)

tarkastetaan 8.5.2015 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jarmo Oksi (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori emeritus Jukka Mustonen.

Akuutti ja uusiutuva ruusutulehdus


Ruusutulehdus on akuutti ihon ja ihonalaiskudosten bakteeri-infektio. Siitä käytetään myös nimityksiä erysipelas, selluliitti tai, kuten Suomessa yleisesti on tapana, ruusu. Ruusutulehdus sijaitsee tyypillisesti alaraajassa, yleensä sääressä. Se voi tulla myös yläraajaan, kasvoihin tai muulle ihoalueelle. β-hemolyyttisiä streptokokkeja, erityisesti A-ryhmän streptokokkeja (GAS), on pidetty pääasiallisina taudinaiheuttajina. Stafylokokkien merkitys ruusutulehduksessa on epäselvä. Streptokokkitaudeissa penisilliini on ensisijainen antibioottivalinta, mutta stafylokokit ovat nykyisin pääsääntöisesti resistenttejä tavalliselle penisilliinille.
Ruusutulehdukselle on tyypillistä sen uusiutuminen. Aiemmissa tutkimuksissa uusiutumisriski on ollut noin 10 % vuodessa. Uusiutumiseen vaikuttavia tekijöitä ei tunneta tarkasti. Todennäköisesti kuitenkin samat tekijät, jotka liittyvät akuuttiin ruusutulehdukseen, altistavat myös sen uusiutumiselle.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ruusutulehdukseen ja sen uusiutumiseen liittyviä tekijöitä, ns. kliinisiä riskitekijöitä. Bakteeriviljelyillä etsittiin streptokokkeja ja stafylokokkeja ja vasta-ainemäärityksillä tutkittiin näiden osuutta ruusutulehduksen aiheuttajina. Lisäksi selvitettiin tulehdusmerkkiaineiden merkitystä ruusutulehduksen uusiutumisriskin arvioimisessa.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittiin akuuttiin ruusutulehdukseen liittyviä riskitekijöitä ja bakteereja 90:llä akuutin ruusutulehduksen vuoksi sairaalahoitoon otetulla potilaalla ja 90:llä väestörekisteristä poimitulla verrokilla. Krooninen turvotus ylä- tai alaraajoissa, ihorikot ja ylipaino liittyivät ruusutulehdukseen. Potilaiden iholta eristettiin sekä streptokokkeja että stafylokokkeja, mutta vasta-ainemääritysten perusteella streptokokki oli todennäköisin taudinaiheuttaja ainakin 69 %:ssa tapauksista. G-ryhmän streptokokki (GGS) oli selvästi yleisempi löydös kuin GAS. Kun havainnot bakteeriviljelyistä, vasta-ainetutkimuksista ja penisilliinihoidon onnistumisesta yhdistettiin, streptokokit näyttivät olevan todennäköisin taudinaiheuttaja 84 %:ssa tapauksista.

Tutkimuksen toisessa osassa em. potilaisiin otettiin yhteyttä viiden vuoden kuluttua alkuperäisestä tutkimustilanteesta. Puhelinhaastattelun ja potilaskertomusten perusteella todettiin, että ruusutulehdus oli uusiutunut seuranta-aikana ainakin kerran 41 %:lla potilaista. Jos tutkimukseen alun perin johtanut ruusutulehdusepisodi oli potilaan ensimmäinen, uusiutumisen riski viidessä vuodessa oli 26 %. Jos potilas oli sairastanut ruusutulehduksen ainakin kerran ennen tutkimusjaksoa, riski oli 57 %. Mikään muu tutkituista kliinisistä riskitekijöistä ei ennustanut uusiutumista. Tulehdusreaktion voimakkuutta sairaalahoidon aikana arvioitiin C-reaktiivisen proteiinin ja pentraksiini-3:n pitoisuuksien sekä kuumeen ja sairaalahoidon keston perusteella. Niillä, joilla tutkimukseen tullessa oli jo uusiutunut ruusutulehdus, oli voimakkaampi tulehdusreaktio kuin niillä joilla ruusutulehdus oli ensimmäinen. Tulehdusreaktion voimakkuus ei kuitenkaan ennustanut ruusutulehduksen uusiutumista viiden vuoden seuranta-aikana.
Kolmannessa osassa selvitettiin uusiutuvan ruusutulehduksen riskitekijöitä kyselylomakkeella 398 potilaalta, jotka saivat penisilliiniestohoitoa uusiutuvan ruusutulehduksen vuoksi. Näitä verrattiin 8005 suomalaisen tietoihin, jotka oli kerätty Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) Terveys 2000 – tutkimuksessa. Tilastollisen monimuuttuja-analyysin perusteella riskitekijöitä olivat krooniset ihosairaudet ja erityisesti psoriasis, diabetes, iän karttuminen ja painoindeksin kohoaminen sekä nielurisojen poisto.

Yhteenvetona voidaan todeta, että streptokokit ja erityisesti GGS ovat todennäköisimmät taudinaiheuttajat valtaosassa ruusutulehduksista. On kuitenkin huomattava, että märkäiset tulehdukset kuten paiseet ja haavainfektiot oli suljettu pois tutkimuksesta. Näissä stafylokokit ovat tunnetusti yleisimmät taudinaiheuttajat. Krooninen turvotus, ihorikkoumat ja ylipaino ovat akuutin ruusutulehduksen riskitekijöitä. On todennäköistä, että nämä riskitekijät altistavat myös ruusutulehduksen uusiutumiselle samoin kuin diabetes, psoriasis ja iän karttuminen. Uusiutumisriski on kuitenkin yli kaksinkertainen jo uusiutuneen ruusutulehduksen jälkeen verrattuna ensimmäiseen episodiin. Tulehdusreaktion voimakkuus akuutin ruusutulehduksen yhteydessä ei ennusta ruusutulehduksen uusiutumista.
 
Tutkimuksen ensimmäisessä ja toisessa osassa potilaat olivat sairaalan vuodeosastolle hoitoon otettuja potilaita. Täten tutkimus ei kattanut kaikkein lievimpiä ja toisaalta vakavimpia, esimerkiksi tehohoitoon johtaneita taudintapauksia. Tuloksia ei siis voi suoraan yleistää näihin potilasryhmiin.

                                               ******

Matti Karppelin on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Karppelinin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2048, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9783-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1538, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9784-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.