PsM Monica Gammelgårdin nuorisopsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Studies of Validity and Reliability of the Structured Assessment of Violence Risk in Youth in Finnish institutional settings
(Strukturoidun nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmän (SAVRY:n) validoiminen suomalaisissa laitosolosuhteissa)

tarkastetaan 9.5.2015 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Chijs van Nieuwenhuizen (Tilburg University, Alankomaat). Kustoksena toimii professori Riittakerttu Kaltiala-Heino.

Strukturoidun nuoruusikäisten väkivaltariskin arviointimenetelmän  (SAVRY:n)

ennustekyvyn arvioiminen suomalaisissa laitosolosuhteissa


Suomessa lakiin pohjautuva vaarallisuuden arvioiminen on vankeinhoidon ja oikeuspsykiatrian piiriin asettuva, mielentilatutkimuksen tai rikosseuraamusviraston sijoituspäätöksiin ajoittuva strukturoitu arvio väkivaltarikollisen riskistä uusia väkivaltainen teko.  
Kyse on siis päätöksenteosta, joka vaikuttaa sekä yksittäisen yksilön vapauteen että yhteiskunnan turvallisuuteen. Tutkimus on osoittanut, että pelkkään ammatilliseen kokemukseen pohjaava osaaminen ei riitä luotettavan arvion tekemiseksi, vaan strukturoimattomat riskiarviot ovat haavoittuvia ulkoisille ja sisäisille paineille, mikä  saattaa vääristää johtopäätöksiä.

Nuorten vakava väkivaltainen käyttäytyminen on ilmiö, joka herättää mielenkiintoa ja huolta sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Nuorten tekemät väkivaltarikokset saavat paljon tilaa mediassa, mikä saattaa johtaa tulkintaan, että nuorten väkivaltarikokset olisivat vahvasti kasvussa. Poliisin tietoon tuleekin aikaisempaa enemmän etenkin lievempiä väkivallantekoja ja uhittelua kuin aikaisemmin. Samalla pitkäaikaistutkimus on osoittanut, että Suomessa alaikäisten keskuudessa tapahtuu noin yksi henkirikos per vuosi. Jos mukaan otetaan kaikki poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt ja seksuaalirikokset, niin alaikäisten osuus kokonaisväkivaltarikollisuudesta nousee viidestä kymmeneen prosenttiin. Vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta trendit ovat pysyneet melko vakaina jo useamman vuosikymmenen.  Ilmiöstä muodostuva kuva näyttäytyy helposti jäsentymättömänä ja ristiriitaisena, mikä herättää tarpeen selkeyttää ja jäsentää informaatiota. Useissa länsimaissa tätä kysymyksenasettelua tarkastellaan nuorisorikollisten riski- ja tarve- kartoituksien yhteydessä. Suomessa alaikäiset väkivaltarikolliset kuitenkin ohjautuvat joko lastensuojelun tai nuorisopsykiatrian piiriin arvioitavaksi, jolloin tarve luotettavista ja tarkoista menetelmistä kyseisissä ympäristöissä kasvaa. Tarvitaan siis keinoja, joilla voidaan riittävällä varmuudella seuloa niitä nuoria, jotka ovat intensiivisen tuen tarpeessa nimenomaan väkivaltaisen käyttäytymisen riskin alentamiseksi.
 
Tarkastelussa oleva väitöskirja keskittyy yhden tällaisen menetelmän toimivuuden arvioimiseen suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. SAVRY-menetelmä on Pohjois-Amerikassa 12–18-vuotiaiden väkivaltaisesti oireilevien nuorten arvioimiseen kehitetty väkivaltariskin arviointimenetelmä, tehty niiden ihmisten käyttöön, jotka ja jokapäiväisessä työssään joutuvat arvioimaan väkivaltaisen käyttäytymisen potentiaalia ja tekemään arvioidensa pohjalta hoidollisia tai juriidisia päätöksiä. Menetelmä pohjautuu empiirisesti alaikäisenä rikoksiin syyllistyneiden poikien keskuudesta kerättyyn tutkimustietoon, kun taas Suomessa vastaavasti vakavalla väkivaltakäyttäytymisellä oireilevia nuoria arvioidaan ensisijaisesti nuorisopsykiatrian tai lastensuojelun järjestelmien piirissä.  Menetelmän validoimiseksi ja laadullisen käytön varmistamiseksi on olennaista selvittää, miten suomalaisissa yksiköissä tehdyt SAVRY-arviot vaihtelevat arvioitavien iän, sukupuolen, psykiatrisen oirekuvan ja palvelujärjestelmien välillä.

Tutkimuksen aineisto on kerätty nuorisopsykiatrian, koulukotien ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköistä ja se muodostaa 230 nuoren tutkimusaineiston.  Tulokset osoittivat SAVRY-menetelmän erottelevan hyvin eriasteisesti oireilevat nuoret matalan, kohonneen ja korkean väkivaltariskin ryhmiin. Lisäksi menetelmä ohjaa ajattelua siitä mihin hoidolliset interventiot pitäisi suunnata riskien madaltamiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi. Tämän väitöskirjatutkimuksen pohjalta voidaan todeta SAVRY-menetelmän toimivan hyvin myös suomalaisissa olosuhteissa ja perusteellisesti suositella menetelmää käytettäväksi osana erityisesti väkivaltaisesti oireilevan nuoren laadukasta hoitoa.


                                               ******

Monica Gammelgård on syntynyt Mustasaaressa ja hän on suorittanut psykologian maisterin tutkinnon Åbo Akademissa. Nykyisin hän toimii psykologina Vanhan vaasan sairaalassa.

Gammergårdin väitöskirja ilmestyy Vanhan Vaasan sairaalan sarjassa, Vanhan Vaasan sairaala, Vaasa 2015. ISBN 978-951-53-3603-3. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1557, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9825-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: sähköposti: riitta.niemikorpi@vvs.fi, puh.nro 029 524 3000

Lisätietoja: Monica Gammergård, monica.gammelgard@vvs.fi