LL Antti Siikin kirurgian (gastroenterologinen kirurgia) alaan kuuluva väitöskirja

Endoscopic management of benign biliary strictures (Hyvänlaatuisten sappitieahtaumien endoskooppinen diagnostiikka ja hoito)

tarkastetaan 28.8.2015 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Leena Kylänpää (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

Hyvänlaatuisten sappitieahtaumien endoskooppinen tutkiminen ja hoito


Hyvänlaatuisten sappitieahtaumien yleisimmät syyt ovat leikkauksen jälkitila ja pitkäaikainen haimatulehdus. Suun kautta tähystimellä tehtävä endoskopia (endoskooppinen retrogradinen kolangio-pankreatografia, ERCP) on nykyään ensisijainen tutkimus- ja hoitomenetelmä. Se mahdollistaa diagnostiikan näytteenotolla ahtaumasta ja hoitotoimenpiteet muovisten- tai itsestään laajenevien metalliverkkostenttien (CSEMS) avulla. Väitöskirja vetää yhteen hyvänlaatuisten sappitiehtaumien nykyaikaisen diagnostiikan ja hoidon.

Ensimmäinen osatyö kuvasi ERCP-aineiston suomalaisessa keskussairaalassa. Sen tulosten perusteella pienessäkin yksikössä voidaan päästään kansainvälisestikin asianmukaisiin onnistumis- ja komplikaatiolukuihin, kunhan ERCP toiminta keskitetään pienelle määrälle osaavia endoskopisteja. Vastaavaa komplikaatiolukuja selvittävää työtä suomalaisesta keskussairaalasta ei ole aiemmin julkaistu.

Toisessa osatyössä selvitettiin uuden ERCP:n yhteydessä tehtävän sappitietähystyksen eli kolangioskopian (SOC) käyttöä sklerosoivaan kolangiittiin (PSC) liittyvissä ahtaumissa, joissa syövän esiastetasoisten muutosten varhaisella diagnostiikalla on suuri vaikutus ennusteeseen. Epäselvien sappitieahtaumien diagnostiikan on aiemmin todettu tarkentuvan SpyGlass –kolangioskopian avulla, koska läpivalaisulla otettujen solunäytteiden lisäksi saadaan videokuvan avulla kohdennettuja koepaloja.  Spyglass -kolangioskopia ja kohdennettut koepalat vaikuttaa olevan turvallinen ja lisäinformaatiota tuova menetelmä PSC:ssa yhdistettynä jo käytössä oleviin kuvantamiseen, sappitien harjairtosolunäytteisiin, virtaussytometriaan ja verikokeisiin.

Kolmannessa osatyössä verrattiin muovi- ja metallistenttien paremmuutta sappitieahtaumissa kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin avulla. Metallistenttejä käytetään potilaille hyvänlaatuisissa ahtaumissa, vaikka vertailevia tutkimuksia perinteisesti käytettyihin muovistentteihin on julkaistu vasta hiljattain. Tuloksemme puoltavat metallistenttien käyttöä pitkäaikaiseen haimatulehdukseen liittyvissä sappitieahtaumissa, joissa niillä saadaan muovistentteihin verrattuna turvallisesti parempia onnistumislukuja vähemmällä endoskopioiden määrällä.

Uusilla biohajovilla sappitiestenteillä voitaisiin välttää perinteisiin stentteihin liittyvät toistuvat endoskopiat stenttien vaihtamiseksi ja poistamiseksi. Sappitieahtaumien kehittymisen ja biohajoavien stenttien aiheuttaman kudosvasteen tutkimiseksi neljännessä osatyössä koeläimille aiheutettiin sappitieahtauma, jota hoidetttiin joko metallistentillä tai biohajoavalla stentillä. Tiettyjen paranemiseen liittyvien proteiinien esiintyminen muuttui selvästi ahtaumassa verrattuna koskemattomaan sappitiehen.Toisaalta biohajoavat stentit vaikuttivat palauttavan proteiinien esiintymistasot lähemmäs normaalia sappitietä ja ne saattaisivat siten olla parempi hoitomuoto hyvänlaatuisissa sappitieahtaumissa.

Viidennessä osatyössä raportoitiin ensimmäinen potilastapaus, jossa asennettiin endoskooppisesti biohajova sappitiestentti sappirakon poiston jälkeisen sappivuodon hoidossa. Yhdessä aiempien tutkimusten kanssa tuloksemme uuden instrumentin käytettävyydestä ja potilasturvallisuudesta puoltavat jatkotutkimuksia biohajoavilla stenteillä hyvänlaatuisissa sappitieahtaumissa.

Väitöskirjan yhteenvetona todetaan, että ERCP toimenpiteet aiheet ja komplikaatioluvut ovat hyväksyttävällä tasolla suomalaisessa keskussairaalassa, endoskooppinen kolangioskopia on käyttökelpoinen, täydentävä menetelmä myös sklerosoivassa kolangiitissa, pitkäaikaiseen haimatulehdukseen liittyviä ahtaumia kannattaa hoitaa päällystetyillä metallistenteillä. Lisäksi proteiinien ilmeneminen muuttuu sappitieahtauman muodostuessa ja kudosreaktio voi olla suotuisampi biohajoavilla kuin metallistenteillä. Maailman ensimmäiset käytännön kokemukset biohajovien stenttien endoskooppisesta käytöstä ihmisen sappitiessä ovat lupaavia ja tämä saattaa olla endoskooppisen ahtaumanhoidon tulevaisuutta. Diagnostiikan tarkentumisella ja turvallisimman menetelmän valinnalla on olennainen merkitys potilaiden hoidossa.

                                               ******

Antti Siiki on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii gastroenterologisen kirurgian erikoislääkärinä.

Siikin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2079, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9869-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1573, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9870-1, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.