LL Joonas Tirkkosen anestesiologian ja tehohoidon alaan kuuluva väitöskirja

Detecting and reacting to in-hospital patient deterioration - Studies on the afferent and efferent limbs of the Rapid Response System (Yllättävä vuodeosastopotilaan voinnin huononeminen sairaalassa - tutkimuksia sairaalansisäisestä ensihoitoketjusta)

tarkastetaan 18.9.2015 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Veli-Pekka Harjola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Arvi Yli-Hankala.

Yllättävä vuodeosastopotilaan voinnin huononeminen sairaalassa

- tutkimuksia sairaalansisäisestä ensihoitoketjusta


Tilastollisesti yksi potilas 500:sta kokee sairaalahoitojaksonsa aikana äkillisen sydänpysähdyksen. Sydänpysähdyspotilaan ennuste on huono; vain joka viides potilas selviää tapahtumasta elossa. Myös päivystykselliset potilassiirrot vuodeosastoilta teho-osastoille tapahtuvat usein liian myöhään, millä tarkoitetaan, että potilaan tila on päässyt huononemaan vuodeosastolla tarpeettomasti. Yllä kuvattuja sairaalansisäisiä hätätilanteita edeltävät jopa 80 %:ssa tapauksista peruselintoimintojen  häiriöt, jotka ilmenevät muutoksina potilaan tajunnan tasossa, hengitystaajuudessa, happisaturaatiossa, verenpaineessa, syketaajuudessa sekä ruumiin lämpötilassa. Näitä muutoksia ei kuitenkaan vuodeosastolla riittävissä määrin tunnisteta tai tunnistettaessa reagointi on puutteellista,  mikä johtaa viiveisiin vakauttavan hoidon aloituksessa. Ratkaisuna ongelmaan on Australiassa, Yhdysvalloissa ja useissa Eurooppalaisissa maissa otettu käyttöön sairaalansisäinen ensihoitoketju, joka muodostuu rutiininomaisesta peruselintoimintojen mittaamisesta vuodeosastoilla, peruselintoimintojen mittauksiin perustuvista hälytyskriteereistä sekä sairaalansisäisestä ensihoitoryhmästä (Medical Emergency Team, MET).

Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia erilaisten hälytyskriteerien toimivuutta sekä MET-ryhmän toimintaa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, ja kartoittaa ylläkuvatun ensihoitoketjun esiintyvyyttä ja toimintatapoja Suomessa.

Erilaisia hälytyskriteereitä tutkittiin kahdessa osatyössä. Ensimmäinen aineisto muodostui teho-osastolta edellisen vuorouden aikana vuodeosastoille jatkohoitoon siirtyneistä potilaista. Potilaista 12 % täytti peruselintoimintoihin perustuvat kaksijakoiset hälytyskriteerit, ja ’hoitaja huolissaan’ -kriteeri kirjattiin 19 %:lle potilaista. Molemmat kriteerit liittyivät itsenäisesti myöhempiin haittatapahtumiin sairaalajaksolla. Toinen aineisto sisälsi kaikki sairaalan vuodeosastojen potilaat kahtena eri iltana. Potilaiden peruselintoiminnot mitattiin ja luokiteltiin sekä kaksijakoisten hälytyskriteereiden että aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmän (NEWS, National Early Warning Score) perusteella joko matalan tai korkean riskin potilaiksi. Tässä aineistossa ainoastaan aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmä havaitsi itsenäisesti korkean riskin potilaat (päätemuuttujina haittatapahtumat sairaalajaksolla ja 30 vrk:n kuolleisuus).

Kolmannessa osatyössä Tampereen yliopistollisen sairaalan MET-ryhmän hoitamat potilastapaukset analysoitiin vuoden ajalta. Hälytysten syyt, potilaiden taustat ja suunniteltu jatkohoito vastasivat pääpiirteissään kansainvälisiä raportteja; lisäksi havaittiin että myöhässä tehty hälytys (55% hälytyksistä) liittyi itsenäisenä muuttujana korkeampaan sairaalakuolleisuuteen. Neljänteen osatyöhön, valtakunnalliseen kirjekyselytutkimukseen, osallistui 51 suomalaista anestesiapalveluita tuottavaa julkista sairaalaa, joista kuudessatoista oli vuonna 2012 käytössä ensihoitoketju. Näistä viisi oli yliopistollista sairaalaa, 10 keskussairaalaa ja myös yhdessä aluesairaalassa vastaava toiminta oli aloitettu. Selkeää vaihtelua esiintyi sekä hälytyskriteerien että ensihoitoryhmien toimintatapojen saralla sairaaloiden välillä. Ensihoitoryhmien hälytyksien keskiluku Suomessa oli 2,3 hälytystä tuhatta sairaanhoitojaksoa kohden.

Yhteenvetona todetaan, että peruselintoimintoihin perustuvat hälytyskriteerit ennustavat sairaalansisäisiä haittatapahtumia ja korkeampaa kuolleisuutta, joskin aikaisen varoituksen pisteytysjärjestelmä (NEWS) havaitsee riskipotilaat paremmin vuodeosastopotilaiden keskuudessa verrattuna kaksijakoisiin häytyskriteereihin. Viiveet ensihoitoryhmän hälytysten tekemisessä liittyvät kohonneeseen sairaalakuolleisuuteen, ja niiden vähentäminen on jatkossa ensiarvoisen tärkeää. Kansallisella tasolla yhtenäiset hoitosuositukset sairaalansisäisestä hoitoketjusta tarvitaan, sillä tällä hetkellä ensihoitoryhmien käyttö on kansainväliseen tasoon ja hoitosuosituksiin nähden liian vähäistä.

                                               ******

Joonas Tirkkonen on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Tirkkosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2086, Tampere University Press, Tampere 2015. ISBN 978-951-44-9885-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1580, Tampere University Press 2015. ISBN 978-951-44-9886-2, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.