PsM, KTM Esa Palosaaren psykologian alaan kuuluva väitöskirja

Children’s thoughts after war: Trauma-related cognitions and parents’ war trauma predicting mental health problems among war-affected children (Lasten ajatukset sodan jälkeen: Traumaan liittyvät kognitiot ja vanhempien sotatraumat ennustavat sotaa kokeneiden lasten mielenterveysongelmia)

tarkastetaan 21.1.2016 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on dr. Richard Meiser-Stedman (University of East Anglia, UK). Kustoksena toimii professori Raija-Leena Punamäki.

Lasten ajatukset sodan jälkeen


Lapset kohtaavat sodissa usein samanlaista tuhoa, kuolemaa ja hengenvaaraa kuin sotilaat rintamalla ja heidän mielenterveytensä ja toimintakykynsä voivat järkkyä sotakokemuksista. Sodan jälkeen on yleistä, että pelottavat muistot palaavat mieleen tahdosta riippumatta. Lasten vireystaso nousee myös usein siten, etteivät he enää pysty nukkumaan normaalisti tai keskittymään koulunkäyntiin. He alkavat vältellä tapahtumiin liittyviä paikkoja, ajatuksia ja tunteita, ja aggressiivinen sekä itsetuhoinen käyttäytyminen voivat lisääntyä. Sodan jälkeen lasten mielenterveysongelmissa on kuitenkin paljon vaihtelua erityisesti pitkällä aikavälillä eikä kaikkien lasten toimintakyky heikkene pitkäaikaisesti. Pitkäaikaisten mielenterveysongelmien yksi mahdollinen selitys on lasten kielteinen tapa tulkita ja arvioida oireitaan, itseään ja maailmaa. Tällaisia lasten arvioita ovat esimerkiksi, että pelottava tapahtuma on muuttanut lapsen ikuisesti tai että kyvyttömyys voittaa kaikki pelot tarkoittaa lapsen olevan epäonnistunut ihminen. Tutkimuksessa koeteltiin tätä mielenterveysongelmien selitystä ja selvitettiin lasten kielteisten ajatusten taustaa.

Tutkittavat olivat 482 10-13 -vuotiasta lasta Pohjois-Gazasta sekä heidän vanhempansa. Lapset täyttivät kyselylomakkeita kolmena ajankohtana vuonna 2009 sen jälkeen, kun Israelin ja Gazan hallinnon välisen väkivaltaisen konfliktin kiihtyminen oli johtanut yli tuhannen ihmisen kuolemaan Gazassa. Tutkimuksen alussa puolet lapsista arvottiin mielenterveysongelmia vähentämään pyrkivään, koululuokissa toteutettuun ohjelmaan.

Tutkimustulosten mukaan lasten traumaan liittyvät kielteiset ajatukset ennustavat pitkäaikaisia traumanjälkeisiä stressioireita. 10-13 -vuotiaiden lasten ajatusten kielteisyyttä puolestaan ennustaa väkivaltaisten sotakokemusten määrän lisäksi heidän tärkeiden ihmissuhteidensa kielteisyys: vanhempien psykologinen kaltoinkohtelu, sisarusten välinen riitely ja epäsuosio ikätovereiden keskuudessa.

Lasten kokeman psykologisen kaltoinkohtelun taustalla ovat osittain vanhempien omat sotakokemukset. Isän sotakokemusten suurempi määrä ennustaa pahempaa psykologista kaltoinkohtelua. Vastoin odotuksia äitien sotakokemusten suurempi määrä oli yhteydessä vähäisempään lasten psykologiseen kaltoinkohteluun. Vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia, on tätä tulosta pidettävä vielä alustavana ja lisätutkimusta edellyttävänä.

Lasten pitkäaikaisia mielenterveysongelmia ei kyetty vähentämään tutkitulla ohjelmalla. Lasten traumanjälkeiset stressioireet vähenivät vuoden aikana samalla tavalla sekä mielenterveyttä tukevaan ohjelmaan osallistuneilla että siihen osallistumattomilla. Yksi selitys mielenterveysohjelman vaikuttavuuden puutteelle on, että siinä ei kyetty muuttamaan lasten kielteisiä ajatuksia oireistaan, itsestään ja maailmasta.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että traumanjälkeisiä stressioireita traumaan liittyvillä kielteisillä ajatuksilla selittävät psykologiset mallit toimivat olennaisilta osin samalla tavalla Gazassa kuin länsimaissakin ja 10-13 -vuotiailla lapsilla samankaltaisesti kuin aikuisilla. Tutkimusryhmän arabiaksi kääntämä lasten kielteisten traumaan liittyvien ajatusten mittari vaikuttaa toimivalta ja hyödylliseltä. Lyhyehköä mittaria voidaan käyttää osana lasten traumanjälkeisten stressioireiden hoitoa: se voi auttaa kielteisten ajatusten laadun ja vakavuuden arvioimisessa sekä hoidon toimivuuden ennustamisessa ja seuraamisessa. Tutkimustulosten mukaan lasten sosiaalisten suhteiden laatuun on myös perusteltua kiinnittää huomiota traumanjälkeisen stressin hoidossa.

                                               ******

Esa Palosaari on syntynyt Kirkkonummella ja hän on suorittanut psykologian ja kauppatieteiden maisterin sekä humantististen tieteiden kandidaatin tutkinnot Jyväskylän yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana.

Palosaaren väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2135, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0024-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1633, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0025-8, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Esa Palosaari, Puh. 040 739 1830, esa.palosaari@uta.fi