LL Heikki Hietasen kliinisen fysiologian alaan kuuluva väitöskirja

Ankle Blood Pressure as a Predictor of Vascular Events (Nilkkaverenpaineen merkitys vaskulaaritapahtumissa)

tarkastetaan 12.2.2016 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Heikki Tikkanen (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Mika Kähönen.

Nilkkaverenpaineen ennustearvo


Nilkka-olkavarsipainesuhdetta eli ABI-mittausta käytetään yleisesti alaraajojen valtimoverenkierron arviointiin. Potilaalla on ahtauttava alaraajojen valtimotauti, jos ABI-arvo on matala.

Nilkkapaineen merkitystä - ilman ABI-suhdetta – ei ole selvitetty. Tämän tutkimuksen perushypoteesina on että verisuonten jäykistyessä ja sklerosoituessa  nilkkaverenpaine nousee, johtuen sekä verenpaineesta  että paikallisista verisuonimuutoksista, ja nilkkaverenpaineen nousu on yksi varhaisimmista poikkeavista verenkierron muutoksista.  Korostunut rasitusverenpainevaste ilman nilkkaverenpaineen nousua toisaalta eroittaa  ne potilaat, joilla alaraajojen verenkierto on jo alentunut.

Tutkimusaineisto  koostuu vajaasta 4000 potilaasta, joille tehtiin kliininen rasituskoe Helsingin Diakonissalaitoksessa pari vuosikymmentä sitten.  Indikaationa olivat fyysisen kunnon selvittäminen, sydänlihaisksemian toteaminen tai rasistusastman selvittely.

Potilaat jaettiin viiteen eri ryhmään perustuen nilkka- ja rasitusverenpaineeseen. Ryhmittäminen oli tarpeen, sillä nilkkaverenpaineen yhteys sydän- ja verisuonitautiriskiin ei ole lineaarinen.  Referenssiryhmän muodostivat ne potilaat, joilla nilkkaverenpaine oli normaali (korkeintaan 175 mmHg) ja rasituksen aikainen systolinen verenpaine kohtuullisella kuormalla korkeintaan 215 mmHg.

Kokonaiskuolleisuuutta, sepelvaltimotautitapahtumien, aivoverenkiertohäiriöiden ilmaantumista tai  dementoitumista seurattiin lähes 20 vuotta.

Potilasryhmällä, jolla ainoana poikkeava löydöksenä oli nilkkaverenpaineen poikkeava nousu, oli referenssiryhmään verrattuna 1,7 kertainen riski kuolla seurannan aikana.  Erityisesti sydän- ja aivoverenkiertosairauksista johtuva kuolleisuus oli merkittävä (2,2–3,3 kertainen). Myös dementoituminen oli korostunut(1.6 kertainen).

Toisaalta referenssiryhmän sairastuvuus ja kuolleisuus oli muihin ryhmiin nähden pienempää: kokonaiskuolleisuus 5.7%, sepelvaltimotautisairastuvuus vain 0.95% ja  sairastuvuus aivoverenkierron häiriöihin 3.5%.

Nilkkaverenpaineen nousu joko ainoana poikkeavana löydöksenä tai yhdessä korostuneen rasitusverenpaine- reaktion kanssa on poikkeava löydös, merkkinä suurentuneesta riskistä sairastua sydän- tai aivoverenkiertosairauksiin tai myöhemmällä iällä dementoitua. Nilkkaverenpaineen mittauksen nykyistä laajempi käyttö kliinisessä työssä vaikuttaakin aiheelliselta.

                                               ******

Heikki Hietanen on syntynyt Viitasaarella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Rostockin yliopistossa Saksassa.

Hietasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2136, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0026-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1634, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0027-2, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja:
Heikki Hietanen, Puh. 040 829 3494, heikki.hietanen@fimnet.fi