FM Ira Jänis-Isokankaan historian alaan kuuluva väitöskirja

Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla: käsitteet, politiikka ja käytännön toimet (Soviet power and campaign against hooliganism in the 1920s: concepts, politics, and practicies)

tarkastetaan 11.3.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Kimmo Rentola (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Marjaana Niemi.

Neuvostovallan taistelu huliganismia vastaan 1920-luvulla

-käsitteet, politiikka ja käytännön toimet


”Huliganismia pidettiin uhkana valtiovallalle Venäjällä jo 1920-luvun alussa”

Huliganismin käsitettä on pidetty yleisesti keinona muokata sallitun rajoja Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Ira Jänis-Isokankaan väitöskirjatutkimus 1920-luvun neuvostovallan taistelusta huliganismia vastaan osoittaa kuitenkin, että huliganismin käsitteen käytöllä oli useita päämääriä ja tarkoittamattomia seurauksia.
Nuorten miesten humalaista häiriökäyttäytymistä kuvannut huliganismin käsite saapui Venäjälle vallankumouksen kynnyksellä. Ira Jänis-Isokankaan tutkimus tuo esille, kuinka huliganismin käsite liittyi vallan ja vastarinnan sekä yhteiskunnallisen järjestyksen ja yleisen mielipiteen käsitteisiin yhteiskunnallisten mullistusten vuosina Venäjän siirtyessä Lokakuun vallankumouksen jälkeen uuteen neuvostoyhteiskuntaan uuden talouspolitiikan (NEP) vuosina 1921–1927.

Huliganismin käsite kehittyi yhdessä neuvostovallan kanssa. Neuvostovalta piti sitä yhteiskunnalle vaarallisena ilmiönä ja rinnasti sen aluksi vastavallankumoukselliseen terroriin ja banditismiin. Sisällissodan jälkeen valtiovallan suhtautuminen huliganismiin muuttui. Huliganismi kriminalisoitiin ensimmäisessä vuoden 1922 rikoslaissa, mutta jo vuonna 1924 lievä huliganismi dekriminalisoitiin ja siitä annettavat rangaistukset siirrettiin paikallishallinnon päätettäviksi. Jänis-Isokankaan tutkimus osoittaa, miten marxilainen oikeus, kansalaisten oikeustaju ja neuvostovallan iskukampanjat muokkasivat huliganismista annettuja rangaistuksia. Se analysoi, kuinka huliganismi siirtyi rikoslaissa aluksi vastavallankumouksellisesta teosta yksilön henkeä ja terveyttä uhkaaviin rikoksiin ja sitten myöhemmin rikoksiin yleistä järjestystä vastaan. Väitöskirjatutkimus osoittaa myös, kuinka neuvostovalta määritteli yhteiskunnallisen vaaran ja minkälaisia seurauksia sillä oli rangaistupolitiikkaan ja neuvostokansalaisiin.

Huliganismin käsite ei liittynyt ainoastaan rikoslakiin, vaan sitä käytettiin yleisesti neuvostoarjessa. Tutkimus osoittaa, että huliganismia käytettiin taktisena käsitteenä neuvostovallan, eri viranomaisten ja kansalaisten välisessä vuorovaikutussuhteessa. Puhe huliganismista liittyi maaseudulla tyytymättömyyteen neuvostovallan alatason toimijoita, kuten kommunistisen puolueen ja sen nuorisojärjestön toimintaa kohtaan. Kaupungeissa puhe huliganismista liittyi kamppailuun työväenkulttuurin uusien ja vanhojen muotojen välillä ja kulminoitui keskusteluun työväenklubien toiminnasta. Jänis-Isokankaan väitöskirja tuo esille sen, ettei neuvostovalta ollut vielä vakiintunut maaseudulla ja että kaupungeissakin sen valta kyseenalaistettiin monin tavoin.

Huliganismin käsite liittyi laajemmin talonpoikien, perinteisen kyläyhteisön ja neuvostovallan väliseen valtakamppailuun sekä puolueen sisäiseen valtataisteluun Leninin kuoleman jälkeen. NEP-kauden aikana korostunut yhteiskunnallinen eriarvoisuus, jota massiivinen muuttoliike, työttömyys, alkoholin suurkulutus ja köyhyys pahensivat, loivat huliganismiksi nimettyä turvattomuutta, jota vastaan neuvostovalta pyrki taistelemaan tehostetulla huliganismin vastaisella kampanjalla 1920-luvun puolessavälissä.

Toisin kuin aikaisemmat tutkimukset ovat painottaneet, Ira Jänis-Isokankaan tutkimus tuo esille sen, että puolueella ei ollut huliganismin vastaisessa taistelussa erityistä roolia. Tehostettu huliganismin vastainen taistelu oli neuvostovallan hallintoviranomaisten kampanja. Se oli erityisesti Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan sisäasiainkansankomissariaatin NKVD:n ja yleisliittolaisen poliittisen poliisin OGPU:n välinen taistelu resursseista ja toimivallasta, jossa käytettiin hyväksi yleisen mielipiteen kautta välittynyttä turvattomuuden tunnetta. Sen seurauksena huliganismin yhteiskunnallinen vaara kasvoi ja sadattuhannet tavalliset neuvostokansalaiset saivat huliganismipidätysten yhteydessä yhteiskunnalle vaarallisen aineksen leiman, millä oli kohtalokkaat seuraukset seuraavalla vuosikymmenellä.

                                               ******

Ira Jänis-Isokangas on syntynyt Helsingissä ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Jänis-Isokankaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2144, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0051-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1643, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0052-4, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Ira Jänis-Isokangas, Puh. 0400 841161, ira.janis-isokangas@helsinki.fi