LL Saara Ketolan kirurgian (ortopedia ja traumatologia) alaan kuuluva väitöskirja

Shoulder Impingement Syndrome - Arthroscopic acromioplasty offers no additional benefits compared to structured exercise treatment
(Olkapään hankausoireyhtymä - leikkaushoidosta ei lisähyötyä fysioterapiaan verrattaessa)

tarkastetaan 1.4.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jens Ivar Brox (Oslon yliopisto, Norja). Kustoksena toimii professori Ville Mattila.

Olkapään hankausoireyhtymä - miten hoidetaan?


Olkaniveltä tukevia lihaksia jänteineen kutsutaan kiertäjäkalvosimeksi. Olkapään hankausoireyhtymässä loitontajajänteen kulku ahtautuu lapaluun luisen ulokkeen alla. Olkapään hankausoireyhtymä on yleinen vaiva, jonka hoitolinja ei ole vakiintunut. Olkapään jännevaivojen esiintyvyys lisääntyy 40 ikävuoden jälkeen. Jännevaurioiden riskiä kasvattavat työskentely yläraajat kohotettuina ja toistuvat nostot. Jänteen ikääntyessä ja rappeutuessa sen lujuus heikkenee. Jos jänne ärtyy, se voi myös turvota, mikä johtaa mekaanisen ahtauman pahenemiseen. Tyypillinen oire on kipu olkapään ulkoreunassa, joka pahenee sivusuuntaisissa liikkeissä ja nostoissa. Joskus olkapään hankausoireyhtymä rajoittaa yläraajan käyttöä aivan arkisissakin askareissa, takin pukemisessa, hiuksia harjatessa, autoa ajettaessa, jopa ovea avattaessa tai kättä ei saa takataskuun. Myös yösärky, varsinkin kylkiasennossa, on tavallinen oire. Oikeat työasennot ovat ennaltaehkäisyssä tärkeitä.

Hoitomuotoja on monia. Yleisimmin käytetään fysioterapeuttisia hoitoja tai leikkaushoitoa. Olkalisäkkeen avarrusleikkauksia tehdään Suomessa yli 4000 vuodessa. Se on siten Suomen neljänneksi yleisin ortopedinen toimenpide, vaikka sen tehosta ei ole selkeää näyttöä.

Tässä satunnaistetussa seurantatutkimuksessa arvioitiin olkalisäkkeen avarrusleikkauksen antamaa hyötyä ja kustannusvaikuttavuutta hankausoireyhtymän hoidossa. Alaryhmäanalyyseillä pyrittiin löytämään leikkauksesta hyötyvät potilaat. Samalla selvitettiin, estääkö avarrusleikkaus kiertäjäkalvosimen jännerepeämän syntyä.

Tutkimukseen otettiin 140 olkapään hankausoireyhtymäpotilasta. Heidät satunnaistettiin kahteen hoitoryhmään. Ei-leikkauksellisen hoidon ryhmässä potilaat saivat toteutettavakseen tarkoin suunnitellun, fysioterapeutin ohjaaman olkapään lihasharjoitteluohjelman. Harjoittelun toteutumista ja edistymistä seurattiin säännöllisillä fysioterapeutin kontrollikäynneillä. Leikkaushoitoryhmässä potilaille tehtiin tähystysteitse olkalisäkkeen avarrusleikkaus, minkä jälkeen he aloittivat täsmälleen samanlaisen fysioterapeuttisen harjoitteluohjelman, kuin vertailuryhmä.

Hoidon tehokkuus arvioitiin mittauksin ja kyselykaavakkein. Päätulosmuuttuja oli potilaan kokema kipu.

Kipu väheni molemmissa hoitoryhmissä verrattaessa lähtötilannetta kahden vuoden tuloksiin. Kahden ja viiden vuoden välillä tulokset olivat edelleen jatkaneet paranemistaan. Myös muissa muuttujissa (mm. potilaan kokema haitta, työkyky ja yösärky) todettiin selvä paraneminen. Molemmissa ryhmissä muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Hoitoryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kustannukset leikkaushoitoryhmässä olivat kuitenkin selvästi suuremmat. Leikkaushoitoon liittyy myös komplikaatioriskejä.

Potilaille tehtiin olkapään magneettikuvaus ennen satunnaistamista. Kuvaus uusittiin viiden vuoden kohdalla. Kiertäjäkalvosimen lihasmassassa ei tällä seurantavälillä havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Leikkaus ei myöskään näyttänyt estävän jännerepeämän kehittymistä, vaikka jänteen hankausta oli avartavalla toimenpiteellä vähennetty.

Erillinen myöhäisvaiheen arvio tehtiin, kun satunnaistamisesta oli kaikkien potilaiden kohdalla kulunut yli 10 vuotta. Ryhmien välillä ei tutkituissa muuttujissa tuolloinkaan ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Johtopäätökset:

Olkalisäkkeen avarrusleikkauksesta ei näytä olevan hyötyä olkanivelen hankausoireyhtymän hoidossa. Yhtäläisiin hoitotuloksiin päästään ohjatulla ja valvotulla fysioterapeuttisella harjoittelulla. Leikkaushoito ei ole kustannustehokasta. Toimenpiteellä ei myöskään todettu olevan suotuisia pitkäaikaisvaikutuksia lihas- ja jännekudoksiin. Taudin luonnollinen kulku vaikuttanee merkittävästi paranemistuloksiin. Tämän tutkimuksen perusteella leikkaushoitoa ei voi suositella millekään erityiselle potilasryhmälle.

Olkalisäkkeen avarrusleikkauksen käyttöaiheet on määriteltävä uudelleen. Tämän tutkimuksen perusteella olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei ole perusteltu eikä ensisijainen hoito olkapään hankausoireyhtymäpotilaille. Ohjattu ja valvottu fysioterapeuttinen harjoittelu on tämän oireyhtymän hoidon perusta. Jatkossa tutkimukset tulisi suunnata fysioterapeuttisen harjoittelun kehittämiseen ja optimointiin, jotta voitaisiin tarjota potilaille mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa.

Pirjo Achtén haastattelu Tampereen yliopistolla luettavissa osoitteesta http://www.uta.fi/med/ajankohtainen.html?id=110421

                                               ******

Saara Ketola on syntynyt Turussa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa sekä ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä Tekonivelsairaala Coxassa vuodesta 2005 lähtien.

Ketolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2146, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0055-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1645, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0056-2, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite:
Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Saara Ketola, Puh. 050 347 9624, saara.ketola@fimnet.fi