LL Aarne Vartian sisätautiopin alaan kuuluva väitöskirja

Continuous-Equivalent Urea Clearances EKR and stdK as Dose Measures in Intermittent Hemodialysis (Urean vakiopuhdistumat EKR ja stdK jaksottaisen keinomunuaishoidon annosmittoina)

tarkastetaan 22.4.2016 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Eero Honkanen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii emeritusprofessori Jukka Mustonen.

Vakiopuhdistumat keinomunuaishoidon annosmittoina


Keinomunuaishoidon annostelusta ja sen mittaamisesta on kiistelty vuosikymmeniä. Vakiopuhdistumat EKR ja stdK perustuvat veren virtsa-ainepitoisuuden muutokseen hoidon aikana ja  monimutkaiseen matemaattiseen malliin. Ne ottavat asianmukaisesti huomioon hoitotiheyden ja jäljellä olevan munuaistoiminnan, mutta eivät ole ihanteellisia annosmittoja, koska perustuvat virtsa-aineen (urean) käyttäytymiseen, jolla ei ole potilaan kannalta kovin suurta merkitystä. Nykyaikaisten keinomunuaiskoneiden ominaisuuksia voidaan käyttää annoksen arvioimiseen ilman verinäytteitä, vakiopuhdistumia ja tietokoneita.

Työssä selvitettiin vakiopuhdistumien ominaisuuksia simuloimalla keinomunuaishoitoa tietokoneella perustuen 51 potilaan 1200 mallinnushoitoon (urea kinetic modeling sessions), joista oli käytettävissä täsmälliset hoitotiedot ja laboratoriokokeitten tulokset. Kehitettiin myös menetelmä optimoidun dialyysihoitomääräyksen laatimiseksi automaattisesti tietokoneen avulla ja verrattiin eri tavalla laskettujen vakiopuhdistumien yhteyttä kuolleisuuteen.

Suositusten mukaista eKt/V-arvoa 1.2 vastaavat EKR/V- ja stdK/V-lukemat olivat 3.44 ja 2.40 /viikko. Toteutuneet vakiopuhdistumat olivat keskimäärin suuremmat. EKR/V:lla oli tilastollisesti merkitsevä käänteinen yhteys kuolleisuuteen. Jos matalimmat lukemat olisivat olleet korkeampia, kuolleisuus (140/1000 hoitovuotta) olisi voinut olla pienempi, jos yhteys merkitsee syy-seuraussuhdetta.

Hoitotulokset tuskin paranevat urean poistamista tehostamalla, mutta dialysaattorin ureapuhdistuma kuvaa laitteen tehoa. Keinomunuaishoidon annos voidaan määritellä teknisesti ihon pinta-alaan suhteutetun viikottaisen dialysaattoripuhdistuman (weekly nKt) avulla, esim 180 L/viikko/1.73m2, mikä takaa helposti dialysoituvien aineitten riittävän puhdistuman, vaikka ei vastaakaan samansuuruista jatkuvaa puhdistumaa. Hoitokerran Kt (dialysaattoripuhdistuma x hoitoaika) voidaan mitata keinomunuaiskoneen lisälaitteen avulla ja viikon litrat laskea yhteen. Dialysaattoripuhdistuma ja hoitoaika määrittelevät annetun annoksen ja heijastavat voimavarojen kulutusta. Tulevat tutkimukset toivottavasti paljastavat parhaat keinot (aika, tiheys vai konvektio) ureemisten toksiinien hitaitten vaikutusten vähentämiseen. Annostelua ei voi kuvata yhdellä luvulla, tarvitaan ainakin neljä: viikkoannos (weekly nKt), läpihuuhtelun määrä (konvektio), aika ja tiheys. Jäljellä oleva munuaistoiminta on tärkeää keinomunuaispotilaallekin. Sen huomioonottaminen keventää hoidosta aiheutuvaa taakkaa.

                                               ******

Aarne Vartia on syntynyt Porissa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Turun yliopistossa.

Vartian väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2154, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0082-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1653, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0083-8, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Aarne Vartia, Puh. 040 412 8775, aarne.vartia@gmail.com, www.verkkomunuainen.net