LL Tero Raiskilan sosiaalipsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja

Effects of Rehabilitation in First Episode Depression among Occupational Health Care Clients (Depression varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus)

tarkastetaan 22.4.2016 klo 12 Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön luentosalissa, Medisiinarinkatu 3 (T-rak.), Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Heimo Viinamäki (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii emeritusprofessori Matti Joukamaa.

Depression varhaiskuntoutuksen vaikuttavuus


LL Tero Raiskilan väitöstutkimuksessa arvioitiin, voidaanko varhaisessa vaiheessa tapahtuvalla monniammatillisella kuntoutusinterventiolla vaikuttaa ensimmäisen kerran masennukseen sairastuneiden työelämässä olevien henkilöiden masennuksen oireisiin ja taudinkulkuun sekä toipumiseen.

Masennus eli depressio on ollut pitkään yleisimpiä työ- ja toimintakyvyttömyyden syitä maailmassa. 1980-luvun lopulta alkaen siitä aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on noussut Suomessa, kääntyen kuitenkin hienoiseen laskuun viime vuosina.

Vaikka depressio aiheuttaa paljon työkyvyttömyyttä ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä, ei vielä kuitenkaan tiedetä, kuinka paljon näihin voitaisiin vaikuttaa hyvällä ja riittävän varhain aloitetulla hoidolla ja kuntoutuksella. Masennuksen hoito työterveyshuollossa on ongelmallista. Masennuspotilaiden hoidossa ja kuntouttamisessa kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä on lähinnä psykoterapiasta. Depressioon sairastuneiden kuntoutuksesta tiedetään niukasti. Vertailevaa tutkimusta ei ole.

Otos koostui masennuksen vuoksi ensimmäistä kertaa työterveyshuoltoon hakeutuneista pohjoissuomalaista työikäisistä (18–64-vuotiaat) henkilöistä. 234 henkilöä jaettiin satunnaisesti kuntoutus- ja verrokkiryhmään. Vuoden seurantaan osallistui 134 kuntoutus- ja 100 verrokkiryhmään kuuluvaa.

Työterveyshuolloissa masennuksen seulonnassa ja tutkimuksessa seurannassa käytettiin masennusoirekyselyä. Perustutkimuksen haastattelussa tehtiin mielenterveyden häiriöiden diagnostinen arvio ja arvioitiin sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä. Tutkittavien aleksitymiaa  ja koherenssin tunnetta  mitattiin ja seurattiin kyselyillä. Kyselylomakkeella kerättiin perustaustatietoja, perhe- ja työtilannetta, työhön liittyviä kuormitus- ja ongelmatekijöitä, sairauksia ja lääkkeiden käyttöä sekä terveyspalvelujen käyttöä puolen vuoden ajalta ennen tutkimusta. Vuoden kuluttua perustutkimuksesta postikyselyllä selvitettiin depression hoito vuoden aikana sekä elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset.

Kuntoutusryhmälle järjestettiin ryhmämuotoinen moniammatillinen kuntoutusinterventio, joka jaksottui puolen vuoden ajalle sisältäen 31 kuntoutuspäivää. Niiden aikana kartoitettiin ajankohtaiseen elämäntilanteeseen ja depressioon johtaneita taustatekijöitä sekä käytettiin pääosin ryhmämuotoisia toimintamenetelmiä masennuksesta toipumisen edistämiseksi. Depression kulkuun ja ennusteeseen vaikutettiin vahvistamalla lähiverkostoa ja tekemällä tiivistä yhteistyötä tarpeen mukaan työpaikan ja työterveyshuollon kanssa. Verrokkiryhmäläiset saivat työterveyshuoltojen tarjoaman tavanomaisen hoidon.

Päälöydöksenä lähtötilanteessa oli, että kolmanneksella masennukseen ensimmäistä kertaa elämässään sairastuneilla työntekijöillä todettiin vaativa persoonallisuus, joka ilmeni 50 %:lla miehistä ja 28 %:lla naisista.

Seurantatutkimuksessa masennusoirepisteet laskivat kummassakin ryhmässä: kuntoutusryhmässä 20.8:sta 11.6:en ja verrokkiryhmässä 19.3:sta 10.8:an. Tutkimuksessa saatiin jonkin verran näyttöä kuntoutuksen vaikuttavuudesta arvioituna sillä perusteella, että pisteet laskivat yli 10 pisteellä 64 %:lla kuntoutukseen osallistuneista ja 53 %:lla verrokkiryhmäläisistä eron ollessa tilastollisesti merkitsevän.

Kuntoutuksella ei ollut vaikutusta aleksitymiaan kyselylomakkeella mitattuna. Sen esiintyvyys vähentyi sekä kuntoutusryhmässä (20.1 %:sta 18.9 %:in) että verrokkiryhmässä (16 %:sta 7.1 %:in). Verrokkiryhmässä aleksitymian esiintyvyys oli seuranta-ajan jälkeen jopa merkittävästi alhaisempi kuin kuntoutusryhmässä.

Tutkimuksessa oli nähtävissä jonkin verran näyttöä siitä, että kuntoutuksella oli vaikutusta koherenssin tunteeseen kyselylomakkeella mitattuna. Sekä kuntoutus- että verrokkiryhmissä lukemat nousivat, mutta ero ei ollut merkittävä seuranta-ajan puitteissa. Kohentunut koherenssin tunne voitiin liittää kuntoutusryhmässä lievempiin masennuksiin ja suurempiin masennusoirepisteiden laskuihin.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että on tärkeää arvioida depressioon liittyvä samanaikainen persoonallisuushäiriö työssäkäyvillä ensimmäisen kerran depressioon sairastuneilla henkilöillä. Lisäksi voidaan todeta, että tutkimuksessa saatiin jossain määrin näyttöä varhaisen useasta kuntoutuksellisesta viitekehyksestä koostetun masennuksen kuntoutusohjelman vaikuttavuudesta tavanomaiseen hoitoon verrattuna.

                                               ******

Tero Raiskila on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä työterveyshuollon ja psykiatrian erikoislääkärin tutkinnot Oulun yliopistossa. Nykyisin hän toimii erikoislääkärinä Oulussa.

Raiskilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2156, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0090-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1655, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0091-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Tero Raiskila, tero.raiskila@oulu.fi