LL Kirsi Lehdon kirurgian (gastroenterologinen kirurgia) alaan kuuluva väitöskirja

Anal incontinence. Occurrence, management and long-term outcome (Suolikaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyys. Esiintyvyys, hoito ja pitkäaikaistulokset)

tarkastetaan 6.5.2016 klo 12 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin M-rakennuksen pienessä luentosalissa, Teiskontie 35, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Wilhelm Graf (Uppsalan yliopisto, Ruotsi). Kustoksena toimii professori Teuvo Tammela.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.


Suolikaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyyden esiintyvyys, hoito ja

hoidon pitkäaikaistulokset


Anaali-inkontinenssilla tarkoitetaan vaivaa, jossa ihminen ei pysty tahdonalaisesti pidättelemään suolikaasua tai ulostetta. Kirurgiset toimenpiteet, synnytykseen liittyvä sulkijalihasvaurio, neurologiset sairaudet ja  peräsuolen ulospullistuminen ovat ulosteen pidätyskyvyttömyyden tavallisimpia aiheuttajia.

Kaasun ja ulosteen pidätyskyvyttömyyden ensisijainen hoito ei-kirurginen. Mikäli se ei helpota riittävästi oireita, harkitaan kirurgisia hoitomuotoja.

Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää anaali-inkontinenssin esiintyvyyttä ja arvioida kirurgisista hoitomuodoista sulkijalihasrepeämän korjauksen ja paksusuolen loppuosaan laitettavan huuhtelukatetrin pitkäaikaistuloksia ja elämänlaatua. Tulokset perustuivat kyselykaavakkeisiin tai puhelinhaastatteluun.

Anaali-inkontinenssin esiintyvyys yleensä oli 10,2 % ja kahdesti kuukaudessa sitä esiintyi 5,2 %:lla. Naisilla vaivaa esiintyi miehiä merkitsevästi enemmän. Virtsan pidätyskyvyttömyys ja ulosteen pidätyskyvyttömyys liittyivät vahvasti toisiinsa.

Pitkäaikaisseurannassa 58 % henkilöistä kärsi edelleen ulosteen pidätyskyvyttömyydestä ja 83 % heistä oli naisia. Virtsan pidätyskyvyttömyydestä kärsi 63 % henkilöistä, joilla oli myös ulosteen pidätyskyvyttömyyttä ja 20 % niistä, joilla ulosteen pidätyskyky oli normaali.

On huomionarvoista, että vain 27 % ulosteen pidätyskyvyttömyydestä kärsivistä potilaista oli keskustellut asiasta lääkärin kanssa. Kuitenkin 66 % heistä koki tarvitsevansa siihen apua ja vain 10 % oli sitä saanut.

Sulkijalihasvaurion kirurgisen hoidon pitkäaikaistulokset olivat huonoja; alle 30 % molemmista ikäryhmistä kokivat siitä hyötyä. Erityisesti iäkkäillä ihmisillä pitkäaikaistulokset olivat huonoja. Paksusuolen loppuosaan laitettavan huuhtelukatetrin hoidon epäonnistuminen oli yleistä, mutta 33 % potilaista hyötyi siitä.


Anaali-inkontinenssi on yleinen ja erittäin intiimi vaiva, josta potilaat ovat haluttomia keskustelemaan lääkärin kanssa. Terveydenhuoltohenkilöstön tulisi olla tietoisempia inkontinenssivaivasta ja heidän tulisi rohkaista potilaita puhumaan siitä.

                                               ******

Kirsi Lehto on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii erikoislääkärinä ja kliinisen opettajana.

Lehdon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2157, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0093-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1656, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0094-4, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Kirsi Lehto, Puh. 040 720 0263, kirsi.lehto@uta.fi