KM Juri Valtasen aikuiskasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja

What is the problem? The meaning of problem in problem-based learning context - Towards problem-aware students (Mikä on ongelma? Ongelman merkitys ongelmaperustaisen oppimisen kontekstissa - kohti ongelmatietoisia opiskelijoita)

tarkastetaan 17.6.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Charlotte Silén (Karolinska Institutet, Ruotsi). Kustoksena toimii professori Marita Mäkinen.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.


Parempia ongelmia, kiitos!

Kohti ongelman laajempaan ja syvällisempään ymmärtämiseen sekä käyttöön koulutuksessa


Mikä on oppimisen arvoista tänä päivänä? Yhtenä ehdokkaana on oppia yhdessä tunnistamaan, ymmärtämään ja ratkaisemaan ongelmia. Ongelmat ovat keskeisessä osassa yhteiskunnallisessa, ammatillisessa ja henkilökohtaisessa elämässä. Loogisesti ongelmien pitäisi olla keskeisessä asemassa myös koulutuksellisessa maailmassa.

Nykyään on tarjolla monia erilaisia koulutuksellisia innovaatioita, mitkä yrittävät vakuuttaa erinomaisuuttaan suhteessa toisiinsa. Kaikki koulutukselliset innovaatiot käsittelevät ongelmia; tavalla tai toisella. Mutta ongelmaperustainen oppiminen (PBL) on erilainen kuin muut koulutukselliset innovaatiot, koska siinä opiskelijat kohtaavat ensin ongelman, eivätkä esimerkiksi luentoa, joka esittelee ongelman opiskelijoille. Tämä on pieni mutta merkityksellinen seikka.

Itse ongelmaa käsitteenä ja ongelman käyttöä on tutkittu hämmästyttävän vähän myös PBL:n piirissä. Tämä herättää kysymään yleisesti että minkälainen käsitys ongelmasta meillä vallitsee, ja erityisesti minkälainen käsitys ongelmasta ja minkälainen ongelmien käyttö ohjaa koulutustoimintaa. Vaarana on se että koulutus rakennetaan kapean ongelma-käsityksen mukaan, käytetään yksipuolisesti erityyppisiä ongelmia, korostetaan olemassa olevan tiedon soveltamista ongelmaan ja pitäydytään yhden oppiaineen/tieteenalan ongelmissa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia ongelman merkitystä PBL kontekstissa jaksottaisen laadullisen monimetoditutkimuksen avulla. Aineisto koostui kahdesta kontekstiin tutustumisen havainnointijaksosta, kahdesta empiirisestä tutkimuksesta (kaksi vuotta fysioterapia-opiskelijoiden pienryhmätyöskentelyn audio- ja videokuvausta yhdessä kokeneessa PBL oppilaitoksessa Tampereella, ja kahden kuukauden aikana kerätty aineisto puolistrukturoidulla kyselylomakkeella informaatio teknologia opiskelijoilta Iso-Britanniasta, Kreikasta ja Suomesta) ja yhdestä kirjallisuuskatsaukseen perustuvasta tutkimuksesta.

Ensimmäinen empiirinen tutkimus tutki kysymysten esittämistä pienryhmätyöskentelyn aikana. Tulokset osoittivat että opiskelijat kysyvät pienryhmätyöskentelyn aikana paljon kysymyksiä, mutta vähän transformatiivisia kysymyksiä mitkä haastavat heidän senhetkistä ymmärrystä. Poikkeuksena olivat tuutori-opettaja ja opiskelija, joka oli valjastettu puheenjohtajan muodollisella roolilla.

Toinen empiirinen tutkimus selvitti, missä määrin opiskelijoiden ongelmapiirteiden mieltymykset sopivat yhteen asiantuntijoiden suositusten kanssa.  Tulosten mukaan opiskelijat suosivat vähemmän vaativia ongelmia oppimisprosessissa kuin mitä koulutuksen asiantuntijat suosittelevat. Eli opiskelijat suosivat ongelmia jotka ovat motivoivia mutta eivät tuo ahdistusta; tällaiset ongelmat ovat tyypillisesti käytännöllisiä, etukäteen selkeästi jäsennettyjä ja sisältävät jo olemassa olevan ratkaisun.

Kirjallisuuskatsaukseen perustuva tutkimus vertaili kolmea koulutuksellista innovaatiota: työelämälähtöinen oppiminen, ongelmaperustainen oppiminen, ja ongelmaan kohdistunut kasvatus. Tulokset viittaavat että erilaisista taustaoletuksista päädytään erilaisiin päämäärin, painotuksiin ja haasteisiin. Pyritäänkö ensisijaisesti tuottamaan hyviä työntekijöitä, hyviä kansalaisia vai hyviä ihmisiä? Ovatko haasteet pääasiassa osaamiseen, tietämiseen vai elämiseen liittyviä?

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan vetää sellainen johtopäätös, että on tarve rakentaa vakuuttava silta koulutusorganisaatioiden ja yhteiskunnallisten, ammatillisten sekä henkilökohtaisten maailmojen välille. Tämän sillan olisi hyvä olla mahdollisimman sisältö-, prosessi- ja arvo yhtenevä. Siis saumaton. Meillä ei ole varaa koulutukseen joka tuottaa opiskelijoille huonoa ongelmatietoisuutta ongelmien tunnistamisen, ongelmiin tarttumisen ja ongelmien ymmärtämisen suhteen. Meillä ei ole varaa käyttää aktiviteetteja, materiaaleja ja prosesseja mitkä eivät kehitä opiskelijoiden yhteistoimintakykyä ja –halua tunnistaa, tarttua ja ymmärtää epäselvästi jäsentyneitä ja ei-vielä-ratkaistuja –ongelmia. Meillä ei ole varaa siihen että opiskelijoilla ja tuutori-opettajilla ei ole kirkkaana mielessä se mikä on oppimisen ja tietämisen arvoista, ja että koulutuspolitiikan tekijöille ei ole selvää ajatusta siitä, minkälainen koulutus on kaikista arvokkainta tänä päivänä. Askel monialaisen – ja tieteisen työskentelytavan suuntaan näyttäytyy välttämättömänä. Tietynlaisten ongelmien tunnistaminen, käsittely ja ymmärtäminen vaativat juuri monitieteistä otetta koska mahdollisesti kestävää ratkaisua tämän tyyppisiin ongelmiin ei voida tuottaa yhden tieteenalan sisältä.

                                               ******

Juri Valtanen on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Valtasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2178, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN  978-952-03-0141-5, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1677, Tampere University Press 2016. ISBN  978-952-03-0142-2, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Juri Valtanen, valtanen.juri.p@student.uta.fi