YTM Liina Soinnun sosiaalipolitiikan alaan kuuluva väitöskirja

Hoiva suhteessa. Tutkimus puolisoaan hoivaavien arjesta (Care in a relation. A study of everyday lives of informal care)

tarkastetaan 9.9.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on dosentti Anni Vilkko (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Anneli Anttonen.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.


Iäkkäät puolisot ovat taitavia hoivaamaan, mutta tarvitsevat palveluja arjen tueksi


Miten yhdessä oleminen ja arki muuttuvat, kun puoliso alkaa tarvita päivittäin vaativaa ja raskasta hoivaa? Millaisia taitoja ja keinoja omaishoivaajat käyttävät puolison hoivaamiseksi? Entä miten iäkkään omaishoivaajan on mahdollista huolehtia arjessa myös itsestään?
 
Liina Soinnun Tampereen yliopistossa tarkastettava väitöskirja ”Hoiva suhteessa. Tutkimus puolisoaan hoivaavien arjesta” käsittelee näitä kysymyksiä. Tutkimus perustuu puolisoaan kotona hoivaavien iäkkäiden ihmisten haastatteluille, joista osassa hyödynnettiin valokuvia ja muita virikkeitä. Se tuottaa uutta tietoa omaishoivasta elämäntilanteena. Tietoa tarvitaan, sillä kymmenettuhannet ihmiset huolehtivat kotona iäkkäästä puolisostaan nyt ja tulevaisuudessa.
 
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että omaishoivaan kuuluu fyysisesti raskasta auttamista ja huolenpitoa. Soinnun tutkimus tarkastelee hoivaamista toimintana, joka kätkeytyy arkisiin tilanteisiin, suhteisiin, yhdessäoloon ja kohtaamisiin. Näin se avaa näkökulman sellaisiin omaishoivan puoliin, jotka jäävät helposti näkymättömiin mutta joilla kuitenkin on valtavan suuri merkitys sille, että arki kotona sujuu.
 
 
Hoivaa arkisissa tilanteissa
 
Tutkimus tuo esiin, että omaishoivan arkeen kuuluu fyysisesti raskaan auttamisen ohella hienovaraista toimintaa puolisosta huolehtimiseksi. Se on ”tuntevaa toimintaa”, jossa huomioidaan puolisoa ja hänen tarpeitaan asettaen ne oman toiminnan lähtökohdaksi arkisissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Tuntevaan toimintaan sisältyy monenlaisia keinoja huolehtia puolisosta, esimerkiksi kärsivällisyyden osoittaminen, lähellä pysytteleminen, mielekkään tekemisen keksiminen ja rauhoittavasti koskettaminen. Vaikka kyse on näennäisen pienistä arkisista asioista, tekee puolison tunteiden, toiminnan ja ajatusten huomioiminen arjesta paikoitellen hyvin säädeltyä. Haastatellut omaishoivaajat kertoivat tarvitsevansa siksi myös omaa tilaa, jossa heidän ei tarvitse huomioida puolisoaan. Omat tilat ovat yhtäältä arjen keskelle muodostuvia ”pieniä rakoja” ja toisaalta arjesta etäälle vieviä ”irtiottoja”. Kummatkin ovat tärkeä edellytys sille, että jaksaa olla kärsivällinen ja huolehtia puolisosta päivittäin.

Pieniä omia hetkiä voi löytyä esimerkiksi välttämättömien asioiden hoitamisen lomassa kotoa ja lähiympäristöstä. Tällöin on kuitenkin voitava luottaa puolison pärjäävän poissaolon ajan. Koska vaativaa hoivaa tarvitseva ihminen tarvitsee lähes jatkuvaa toisen ihmisen läsnäoloa turvallisuutensa vuoksi, edellyttää lyhytkin vapaa-aika käytännössä ulkopuolista apua.
 
 
Omaishoidon tuen ohella kehitettävä muitakin vanhuspalveluja
 
Tutkimus näyttää, miten hoiva muodostuu pienten arkisten tilanteiden, toimien ja hetkien kautta kokonaisvaltaiseksi olemiseksi toisen ihmisen rinnalla. Se tuo esiin, että iäkkäät puolisot ovat taitavia hoivaamaan, mutta myös, että hoivaaminen on vaativaa toimintaa arjessa. Iäkkäät omaishoivaajat myös toimivat monin tavoin pitääkseen huolta itsestään niissä rajoissa, joita puolisoa koskeva hoivavastuu heille asettaa ja joita käytettävissä oleva ulkopuolinen apu mahdollistaa.
 
Tutkimuksen tulokset korostavat, että omaishoiva koskettaa kokonaisvaltaisesti henkilökohtaisia suhteita, yhdessäoloa ja arkea. Intensiivisimmillään omaishoivaajan on lähes mahdotonta poistua hoivaa tarvitsevan ihmisen läheltä, mikä voi hankaloittaa kohtuuttomasti arkea. Siksi arjen tueksi tarvitaan nykyistä runsaammat palvelut. Tutkimuksen tulosten valossa näyttäisi pitkien vapaiden ohella olevan tarvetta lyhyille mutta säännöllisesti ja usein toistuville vapaille. Vapaat eivät ole mahdollisia ilman laajamittaisia sijaishoidon palveluja. Näitä palveluja tarvitaan kotiin toisinaan lyhyelläkin varoitusajalla.

Tutkimuksen hoivasuhteen henkilökohtaisuutta ja tuntevaa toimintaa korostavien tulosten valossa on erityisen ongelmallista, jos omaishoivatilanteeseen ajaudutaan olosuhteiden pakosta.
Omaishoidon tuen kehittäminen on tärkeää, mutta samalla on taattava riittävä ja laadukas kunnallinen kotihoito ja kodin ulkopuolinen ympärivuorokautinen hoiva kaikille tarvitseville sekä kehitettävä muita vanhuspalveluja.
 
Omaishoidon kehittäminen ja lisääminen ovat yksi 2010-luvun keskeinen yhteiskuntapoliittinen tavoite. Jotta omaishoidon lisääminen olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen tavoite, tulee omaishoivaa tukea huomattavasti nykyistä runsaammilla palveluilla, joiden piiriin kaikilla omaishoivatilanteissa elävillä ihmisillä on yhtäläinen pääsy. Käytännössä palvelujen tulee olla käyttäjälle edullisia, luotettavia ja elämäntilanteiden mukaan joustavia.


                                               ******

Liina Sointu on syntynyt Kuopiossa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Tampereen yliopistossa.

Soinnun väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2195, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0189-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1694, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0190-3, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja: Liina Sointu, Puh. 045-671 2774, liina.sointu@uta.fi, http://www.uta.fi/yky/yhteystiedot/henkilokunta/liinasointu/index.html