FM Antti Salmisen yleisen kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja

From Abyss into Nothingness. Five Essays on Paul Celan`s Poetics (Syöveristä ei-mihinkään. Viisi esseetä Paul Celanin poetiikasta)

tarkastetaan 9.10.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Shira Wolosky (Jerusalemin yliopisto). Kustoksena toimii professori Pekka Tammi.

                                                ***

Antti Salminen on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii Suomen akatemian projektitutkijana.

Salmisen väitöskirja ilmestyy monisteena.
http://acta.uta.fi.

Lisätietoja: Antti Salminen, puh. 044 036 3536, antti.e.salminen@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Työn viisi artikkelia pureutuvat viiteen Paul Celanin (1920-1970) runoudesta nousevaan topokseen, joita aiempi Celan-tutkimus on sivunnut, mutta joista ei ole kirjoitettu yksin niihin keskittyvää tutkimusta. Nuo viisi ovat: syöveri (Abgrund), paradoksi, anonyymisyys, kirjallinen transsendenssi ja ei-mikään.
Toisin kuin valtaosa aiemmasta tutkimuksesta, näitä topoksia ei ymmärretä ensisijaisesti negatiivisina ja kieltävinä, vaan runouden mahdollisuuksina uudistaa ja syventää kielikokemusta. Nämä viisi epäkäsitettä kiinnittävät Celanin runouden kielelliseen ja filosofiseen vastatraditioon, joka ulottuu esisokraatikkojen paradokseista mestari Eckhartiin ja Martin Heideggerin “ei-minkään” filosofiaan.

Teoreettisesti ja metodologisesti väitös ehdottaa kolmatta kantaa Hans-Georg Gadamerin ja Jacques Derridan dekonstruktion väliltä: ensinnäkin hermeneuttinen kehä ymmärretään Möbiuksen nauhana, jossa ulkopuoli (maailma) ja sisäpuoli (teksti) yhtyvät saumattomasti, toisekseen hermeneuttisen osan ja kokonaisuuden käsitteet korvataan fragmentilla ja
fraktaalilla; kolmanneksi dialogisuuden ja toiseuden sijaan painotetaan trialogia ja kolmuutta.

Lopputuloksena Celan nähdään mystiikattomana mystikkona, jonka paradoksit kannattelevat runon totuutta. Hänen poetiikkansa ontologia perustuu kielikokemuksen syöverimäisyyteen, kielellinen individuaatio saavutetaan nimettömyydessä, ja eimikään kohdataan runouden voimana.